Kaikkien kuulumisia

Kun tää nyt nähtävästi on viimeaikoina muuttunut kissablogiksi, ajattelin päivittää tasapuolisesti kaikkien couturen karvasten kuulumisia. Ja uudet kuvat..

Chanelin kanssa ei olla hirveästi nyt tehty, joten siinä suurin syy miksi en ole paljoakaan siitä kirjoitellut. Syksy on mulle itselle sellainen vuodenaika, että on veto aika pois, kun ilma kylmenee pysyttelen aika visusti sisällä. Lenkeille on toki päässyt mutta lenkit lyhentynyt, myönnän. Koirapuistossa ollaan pariin otteeseen oltu, mutta sielläkään ei oikein huvita enää hillua, ei siellä paljoakaan porukkaa näy tähänaikaan vuodesta. Toinen syy on se, että Chanel on alkanut vaan pöristä kaikille, paimentaminen on siirtynyt ihan uudelle levelille. Jos kieltää, menee koko puistoilu pelkästään keppien tuhoamiseksi ja niiden puollustamiseksi. Jos taas siitä kieltää niin ollaan ihan möömöö eikä sekään sitten ole kivaa. Muuten se on ihan oma hassu itsensä, sisällä kyllä leikkii joko itsekseen tai tuo palloa ja kerjää heittämään. Lenkeillä kyllä huomaa että käy vähän ylikierroksilla, kepin kun poimii käteen alkaa volttien hyppely ja ympäriinsä pomppiminen. Jooh, pitänee ottaa itteensä niskasta kiinni.

Raycan motto on edelleen ei haukku haavaa tee ja mietin kyllä välillä kuinka ei jo ääni kähene. Koirapuistossa oli saanut päähänsä että yhtä miestä pitää haukkua ihan huolella. Mutta nykyään Rai on alkanut paljon enemmän puistossa leikkimään, varsinkin pentujen kanssa. Ja ne on yleensä niin nopeita hepuleittensa kanssa, että ei tuo edes kerkeä haukkumaan siinä välissä. Myöskin pientä tuholaisen elkeitä osottaa yksinjäädessään, syöty on mm. kaukosäädin ja pari sisäkasvia. Vetäminen on kuulemma jo hieman loppumaan päin.

Solella on aika mielenkiintoinen look tällähetkellä. Äiti vähän trimmas, kokeili ajaa päälakea ajatellen "ei tää kone kuitenkaan leikkaa" mutta kone sitten päättikin leikata ja näin Solella on melkein kalju läntti päälaessa. Hah. Taitaa olla tyttövaivat tulossa kun vanhaa rouvaa tuppaa leikittämään hirveästi, joka esiintyy lähinnä innostuneena haukkuna kun valkoset painii.

Pradasta on tullut hirveä salakavala varas. Pennun ruokapaikka on pahvilaatikossa keittiön pöydällä, jonne tolla ei olis asiaa, mutta se ei oo sitä ihan vielä älynnyt. Nyt kun ostin eläinkaupasta märkäruokaa (Brit Care & natures:menu) se syö ensin omansa ja menee sitten toisen kipolle vetelemään nekin myös. Alkaa jo hyväksymään uuden kaverin ja päästää sen viereen.

Dior alkaa pikkuhiljaa paljastamaan luontonsa ja on aikamoinen pikku vipeltäjä. Riiviö konsanaan. Hauskoja ääniä siitä lähtee. Purina/kurina kuulostaa varsinkin erityisen huvittavalta ja kehräys on aika epävireistä.. Sähähtely kuulostaa lähinnä siltä kun koko kissa räjähtäis tai siltä että Prada aivastais. Antaa Pradan pestä ja tykkää jahdata Pradaa, kuten myös toisinpäin. Kiipeilytelineen lelut on parhaat ja sohvaan on kiva terottaa kynsiä, pyh, raapimispuut! Ja tuon k*kit haisee ihan s*nan törkeelle, ei voi ymmärtää. Nukkuu myös yöt vieressä ihan tyytyväisenä ja tasan niin pitkään kun mä.