sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kaikki tykkäs Chanelista paitsi tuomari

Lauantaina käytiin pyörähtämässä Katjan, Turbon, Chanelin, mun äidin ja Katjan kaverin Ritan kanssa Turku KVssa. Matkat meni lepposasti ja oli mukavaa, mutta tietää ettei tarvitse ensivuonna mennä. Käytävät tosi pieniä eikä sielä mahtunut olemaan mitenkään päin. Toooosi ahdasta.
 Koiraani ihailtiin kyllä ihan sikana ja jokapuolelta tuli kehuja. Eräs poika rakastu Chaneliin ja yritti ottaa siitä kuvia, kaksi miestä pysähtyi ihailemaan kun Katja harjoitteli Chanelin kanssa seisomista ja Chanel tapitti Katjaa kokoajan. Se oli niistä jotenkin hauskaa. Sit vielä joku ukkeli otti kuvia samasta tilanteesta ja hymyili.
 Kun Chanel oli Katjan kanssa kehässä ja mulla oli Turbo käsissä, päätti T alkaa kiipeilemään jonkun miehen purkuvaiheessa olevan häkin päällä. Onneksi ei se mies siitä pahastunut vaan alko Turboa rapsuttelemaan ja kyselemään kaikkea. Kehui kauheesti luonnetta, ja niinhän se on, velipoika on ihana!
 Kääntämässä käytiin, vaikka arvostelu olikin englanniksi, mutta käsialasta ei vaihteeksi saanut selvää. Siinä odotellessakin tuli nainen ja mies kertomaan kun heidän tyttärelläänkin on valkkari ja kehuivat kovasti ja kyselivät kaikkea. Oli siis harvinaisen mukavaa porukkaa liikenteessä!
 Mitä nyt Chanelin esiintymiseen tulee, olin tosi tyytyväinen kun niinkin hienosti meni Katjan kanssa, vaikka se oli ensimmäinen kerta kun on joku vähän vieraampi handlaamassa. Tuomari ei sitten tykännyt:

Turku KV (winter dog show) 18.01.2014 Tomasz Borkowski, Puola
 Hyvän kokoinen, tyypiltään feminiininen. Hyvä pää. Hieman alhainen hännänkiinnitys ja erittäin löysät ranteet. Hyvät kulmaukset, ahtaat liikkeet takana. Hiukan laskeva selkälinja tai 'notkoselkäinen' Hyvä leveä rintakehä. Yhteistyökykyinen ja ystävällinen luonne. Erinomaisessa kunnossa, hyvä pigmentti.
 NUO ERI NUK2





 Oonkin aina ihmetellyt ettei kukaan aiemmin ole tuosta hännästä mitään sanonut.. Musta se on aina ollut jotenkin hassun näköinen ja nyt se vielä korostuu kun kaveri on ihan karvaton. Löysät ranteet, se on totta. Miten ne on aina välillä paremmat ja nyt taas ihan kaameat? Ja koira hierojalle kun on varmaan selkä jumissa, josta tuo köyrymaininta tuli. Laskeva selkälinjakin pitää paikkaansa mutta ei mun silmään mitenkään kauheasti. Mutta positiiviset kommentit olikin niistä tärkeimmistä asioista!
 Kuitenkin ihan mukava reissu ja Chanel esiinty hienosti.

 Ashton "Turbo" om. Katja Niemi NUO ERI NUK1
 Ilúvatar Vom Niehuser See "Tarra" om. Laura Salojuuri  JUN ERI JUK1 SA
 Tarra
 Chanel

perjantai 17. tammikuuta 2014

Luntalunta

Huhhei, vihdoinkin saa aikaseksi laitella näitäkin tänne! Sunnuntainahan se lumi tuli ja se on jopa pysynyt. Chanel on ihan sairaaan iloineen ja saa kauheita hepuleita heti kun hihnan lukko napsahtaaja koira pääsee vapaana pomppimaan. Raycalla näyttäis olevan sama vaikutus lumesta, viimetalvenahan ei mitään ensireaktioita oltu näkemässä, kun oli vielä edellisellä omistajallaan. Koirapuistossa paini ihan innoissaan jonkun nuoren labukan kanssa.

















Marni sairasteli muutaman päivän. Oli vissiinkin vilustunut kun tärisi ja loikoili lähinnä patterissa kiinni. Ei leikkinyt eikä syönyt paljoakaan, vettä taas joi ihan sikana.. Pari päivää seurailin että tapahtuuko muutosta parempaan ja onneksi tästä selvittiin vaan säikähdyksellä! Taas mulla on iloinen ja ruokahalunsa takaisin saanut ihana sylissä kehräävä koalavauva. :3 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tarina sormesta: sattu iha hitoksee (+Lantasahti ja muita novelleja)

Olipa kerran lumisateinen ja kolea perjantai ilta. Pirki oli saanut kuivattua itsensä saunasta tultuaan ja lähti hyvää ystäväänsä Iraa vastaan Chanelin ja Raycan kanssa. Olihan siinä pieni pelko persiissä että mitä siitäkin tulee, mutta ei Pirkikään ihan tätä olisi arvannut. Jo saunaan mennessä Pirki ja Chanel meinasivat jäädä auton alle ylittäessään suojatietä heijastimineen. Mutta arvon herra pakettiautokuskipa ei katsonut ilmeisesti tielle ollenkaan ja muutaman metrin päässä suojatiestä teki äkkijarrutuksen. Turhan lujaakin tuo kuskinretale ilmeisesti ajoi, vaikka ei kauempaa siltä vaikuttanutkaan. Kyseessä on liikennerikas risteys ja suojatien jälkeisellä tiellä autoilevilla olisi sitäpaitsi ollut etuajo-oikeus, joten ei tainnut kuski olla kartoilla muutenkaan, tai ainakaan hereillä saati tutussa ympäristössä, ei voi tietää.
 Kohtalokkaalla kävelymatkalla Iraa vastaan tapahtui moka numero 1. Pirki kuuli taskussaan soivan kummallisen mutta tutun äänen ja puhelimen värinän. Pirki huomasi kaivavansa taskustaan äitinsä puhelinta ja linjan toisessa päässä huuteli Pirkin pikkuveli että *tuunko sä sen puhelimen kanssa lähdit? Noh, he olivat äidin kanssa juuri lähdössä kohti Tamperetta, joten nappasivat puhelimen ohi mennessään hieman nolon Pirkin kädestä.
 Sitten tapahtuikin jo moka numero 2. Pirki ylitti autotien ja päästi oman koiransa Chanelin irti, jotta se menisi asioilleen vähänmatkanpäähän tiestä, ihan pusikkoon asti. Pirki kyllä aavisti että Rayca varmasti nykäisee ja yrittää Chanelin perään, mutta ei siinä huomannut että hänen sormensa oli jotenkin remmiin kietoutuneena. Raycan singahtaessa eteenpäin sanoi Pirkin sormi riksrakspoks ja Pirki lensi eteenpäin, mutta sai nopeasti tasapainonsa takaisin. Rayca, joka ei yleensä ota luoksetulokäskyä omiin korviinsa, ei tehnyt sitä nytkään vaan viipotti Chanelin kanssa leikkien nurmialuetta edestakaisin ja Pirki perässä, joka yritti astua Raycan remmin päälle. Hetken siinä juostuaan Pirki onnistui ja silloin tuo pienisuuri tyttö päästi melko kovan huudon, joka kuulosti ulvonnalta ja kiroilulta sekaisin. Pamahtaneeseen sormeen sattui niin vietävästi ja Pirki keräsi terveellä kädellään lunta pieneen kasaan ja tuikkasi sinne sormensa. Ja taas se viiltävä kipu ja tykytys meinasi käydä sietämättömäksi ja kyyneleet kimaltelivat Pirkin silmissä. Pirkin sormi ei tuntunut kivun lisäksi muutenkaan kovin normaalilta ja Pirki päätteli että se ei kuitenkaan murtunut ole, joten päätteli että se varmaan meni sijoiltaan. Itsesuojeluvaisto ei tainnut oikein pelata ja Pirki otti kiinni kynnestä ja rykäisi sormen paikoilleen. Tässä kohtaa huuto kuulosti jo varmasti katujyrältä tai suurelta räjähdykseltä. Outo tunne sormesta katosi, eli sormen takaisin sijoittaminen oli onnistunut, mutta kipu ei hellinnyt. Hän laittoi sormen takaisin lumeen ja mollukka kurkussa käski koiransa asioilleen. Koira onneksi totteli ja kolmikko pääsi pienen ojan pientareen ylös ja takaisin tienviereen. Pirki jatkoi urhoollisesti lenkkiä. Sormikkaita ei enää saanut turvonneeseen sormeen, joten käsi alkoi pikkuhiljaa paleltua.
 Pirki tapasi Iran ja he pääsivät ilman sen suurempia ongelmia kotiin. Pirki piti kipeää sormea ensin lämpöisen veden alla, sitten taas ihan kylmän. Pirki myöskin pakotti sormen suoristumaan ja puri huultaan. Hän kun on vähän urpo välillä, ei suostunut lähtemään terveyskeskukseen näytille, mutta pärjäsi 800mg buranan kanssa ihan ok.
 Tältä sormi näytti tänään iltapäivällä:



 Lauantaina Pirki ja Reetta kyydissään Chanel, Rayca ja Gaga lähtivät kohti Santalahden koirapuistoa. Pakkasta oli melkein kymmenen asetta ja tuuli tuiversi Näsijärven rannalla. Oli sovittu tapaaminen mm. Sonjan ja muiden 'foorumi'laisten kanssa. Puoleen tuntiin ei kuitenkaan ketään näkynyt ja tytöt ja Lady alkoivat jo olla melko jäässä. Sonja saapui koiruuksiensa kanssa ja oli paikalla muutama muukin. Holtiton Rayca louskutti kaikkien niskassa kiinni ja Chanel paimensi vuoroin ketäkin. Vielä jokupäivä joku kilahtaa jommalle kummalle ja Pirkistä se olisi vain toivottavaa, kun ei kumpikaan näytä niistä ihmisten kielloistakaan välittävän. Paikalle saapui myös belggaripoika James, myöhemmin myös Anni laumoineen kanssaan joku-Pirki-ei-muista-nimeä -tyttö kahden huskynsä Lusmun ja Lumian kanssa. Oli siis puisto täynnä kaikenlaista koiraa taas.

Tällästä kuvapzkaa ei ookkaa tullu pitkään aikaan, joten saatte kuvituksen mustavalkosena.



















Mainittakoon myös että Reetta lähti käymään Lielahdessa Mustissa&Mirrissä, jonka pihalla liukastui ja iski ranteensa liukkaaseen asfalttiin. Ranne kun on jo aikaisemminkin vammaillut, oli sekin hieman kipeä. Kaikkein parhainta tilanteessa oli tietysti se, ettei Reetan auton ovista auennut kuin repsikanpuoleinen taka-ovi, jonka kautta Reetan piti kuskin penkille ahtautua.
 Koirapuistosta kotiuduttuaan Pirkille, tilasivat tytöt pitsat joita mussuttivat itsesäälissään. Vuoronperään sairastupalaiset voivottelivat kun kipeät kädet osuivat milloin mihinkin ja vaikka eivät olisikaan osuneet. Hetken tytöt harkitsivat pitäisikö suosiolla lähteä yhdessä terveyskeskukseen, mutta eivät sitä kuitenkaan jostain syystä tehneet.
 Illalla vielä Santtu kapusi kotiin ja kertoi että oli parturin töissään nirhaissut saksilla oman vasemman kätensä etusormea saksillaan, ja siinä oli nyt kauhea vekki. Kiitos anteeks ja näkemiin.

Tähän loppuun voisi vielä kertoa hieman tästä Pirkin aivopierusta= K-pop. Pirki ja Ira ja Pirki ja Reetta ovat nyt rakastuneet Etelä-Korealaiseen poikabändiin, joka ei vaan mene jakeluun. Miten tässä näin pääsi käymään? Kattokaa ku pojat vähä pistää jalalla koreasti!


Upotus ei onnistunut, joten klikkaappa tästä  :(

torstai 9. tammikuuta 2014

alkaa veellä loppuu oolla, hienoo ajella Ventolla

Ah, sainpas kuvalinkit vihdoinkin kasaan, en ookaan kun sunnuntaista asti yrittäny! ---->

Reetta oli kissoinensa täälä yötä viimeyön.. Koko illan Chanel vaan pakoili Nirua ja vaikutti melko ahdistuneelta, lähätti ja tuijotti Nirua kokoajan ja meni pakoon aina kun Niru liikku sitä kohti. Niru oikeen ahdisti sen telkkarin ja olkkarin pöydän väliin, joten tää 32,4kg hyppäs pöydälle että pääsi sohvalle. Huoh. Yö meni kuitenki rauhallisesti eikä aamulla pelottanut yhtään niin paljoa, kun oli huomattu että ei toi toinen mua ehkä tapa. Ei niistä sitten kuitenkaan ihan parhaita kavereita tullut.

Prada                                              Marni 
Niru                                                   Neri

 Tänään päivällä (keskiviikko) oli tarkotus lähteä kävellen kauppaan, mutta ulkona huomasin että Sonja oli laittanut viestin että ovat koirineen Annin kanssa koirapuistossa. Laitoin viestiä että ovatko vielä, ja myöntävän vastauksen jälkeen pompattiin Reetan kanssa ventoon ja eikun nokka kohti Tampereella sijaitsevaa Santalahden koirapuistoa. 
 Mua vähän etukäteen jännitti että mitähän tuo Kilahtelijaneiti Valkoinen tuumaa kun ei olla oman kylän puistoa isommassa koirapuistossa oltuu puoleen vuoteen, eikä Nokian koirapuiston koiramäärä koskaan vastaa sitä mitä Santalahdessa saattaa olla. Hyvinhän se meni, kun vastassa oli osa jo tuttuja koiria ja randomkoiratkin pienempiä, eikä ne ilmaissut sen kummempaa mielenkiintoa Chanelia kohtaan. Piiikkuinen 5kk Dura pomppi leikkien kokoajan Chanelia päin, senkin Chanel otti ihan hyvin ja leikki takaisin tai lähti juoksuttamaan muita. Annilla oli kaikki mukana, eli Noma, Rocu, Mura, Natsi ja Dura ja Sonjalla Epeli ja Darra, plussana Darran ja Muran sisko Fia, joka on Annilla ollut hoidossa jo jonkin aikaa. Kaikki kolme samannäkösiä mutta silti niiiiiiiiiin erinäkösiä.
 Mä niin rakastan noita koiria, joko omistajat on suomen koirakuiskaajia tai sitten niillä vaan on ihan sairaan hyväluontoset piskit. Epeli nyt on vieny mun sydämen ihan täysin, kun ennen se oli vähän arka tjms eikä tullut luo kirveelläkään, mutta nyt se tuli kutsusta ja sitä sai rapsutella mielinmäärin.
 Mutta sitten alkoi taas lappaamaan näitä ei niin fiksuja koiranomistaja joka tuo täysin ylikierroksilla käyvän koiransa puistoon.. Kauhee meteli portilla (no okei, kyllä mekin tullaan melkosen kauheella ja toki myös nololla huudolla, mutta haukku on paljon matalampi, rauhallisempi  eli sellanen MÄTUUNNY eikä sellanen HEIMÄTUUNNYKATTOKAASPÄÄSISKÖJOKIIREKIIREPS.TAPANKAIKKI-huuto ja mä sentään käskytän tai/ja liikun vasta kun lopettaa huutamisen ja/tai vetämisen) ja omistajat vaan jotain piipittää portilla ja päästää silti sen koiran sinne ilman että se yhtään rauhottuu. Ja siitäpä sitten koira syöksyy suorilta jonkun niskaan pörisemään. Yks mylly sielä tuli, mutta ei vissiin mitään pahempaa, mutta Natsi-parka menetti kyntensä juostessaan pakoon yhtä koiraa, joka oli selvästi sitä mieltä että se on paisti. Koko maailma olikin sitten veressä ja koiran omistajakin kerkes livahtaan ennenkun me koko tapaturmaa huomattiin.
 Alla olevat kuvat on pöllitty Annin kuvasivulta, joten kaikki kuvat (c) Anni Kaihola

Noma                            Rocu                            Mura
Natsi                            Dura                               Epeli
Darra                                Fia                              Chanel

Puistosta kun lähdettiin, mentiin käymään Mustissa ja Mirrissä, sain viimein kaipaamani kissanhiekkalapion, kun vanhassa on ihan liian pienet lävet ja menee aina hiekkaa hukkaan enemmän kun laki sallii. Retu osti kotiin takaisin muuttavalle hamstaakelilleen vähä haketta. Mentiin hakeen se hamstaakeli ja laitettiin asumus kuntoon ja nopeasti takaisin kotiin katsomaan että onko kaikki kissat selvinneet hengissä, vaikka olivat nelistään. Elossa oli.
 Koska meiltä toissapäivänä jäi Macaronsejen täytteitä yli, leivottiin nyt Santun reseptin mukaisia keksejä jotka sitten taas mascarponemömmöillä täytettiin. No okei, jatkelin vähän ranskankermalla. Ei taas mennyt ihan niinkuin reseptin kuvassa, mutta hyviä oli!