perjantai 1. marraskuuta 2013

Teatteria ja todistuksia.

Jes. Kahen viikon sisään oon jo päässyt kaksi kertaa teatteriin. Kaksviikkoa sittten lauantaina pääsin synttärilahjana katsomaan The Addams Familya työvikseen (Tampereen työväen teatteri) kahden tädin ja äidin kanssa ja viime keskiviikkona katsomaan Les Miserablesia Tampereen teatteriin äidin ja mummun kanssa.

 Addams oli hieman erilainen kuin muut teatteriesitykset mitä oon koskaan nähnyt, ja musta se oli todella hauska ja viihdyttävä. Työviksen vanhalla puolella en koskaan aikaisemmin ollut käynytkään. Myöskään parvelta en oo koskaan katsonut, onneksi oli parven eturivissä, näki tosi hyvin koko lavan. Lavasteet oli mahtavat ja oli käytetty tosi hauskojakin ratkaisuja (esim. kun Fester lentää kuuhun..) Mutta Wednesday ei paljoakaan Wednesdayltä näyttänyt...


 Les Miserablesin alku kulki kauheeta vauhtia ja ei siitä juonesta meinannut saada millään kiinni. En olis pysynyt todellakaan mukana jossen ois jo leffaa aikasemmin nähnyt. Jean Valjeanin näyttelijä *nimitähän* laulo kyllä mahtavasti. Äänellään kyllä voitti Eponinen näyttelijä *nimitähän*, kirosana kun oli mahtava ääni. Fantinen rooli jäi ihan minimaaliseksi ja se oli ehkä huonoiten toteutettu. Gavroshe oli ihan mahtava, ehkä jopa parempi kun leffassa. Mutta se musiikki, joka on jo leffassakin, oli ihan maailman mahtavinta ikinä orkesterin kanssa. Ah. Kesä '85, Chicaco, Tannhauser ja muut jäi kyllä ihan tuon kokemuksen varjoon. Tahtoo uudestaaaan!

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Ja tänään päättyikin uravalmmennuskurssi, jolla oon ollut viimeiset puolitoisttakuukautta. Vähän haikeeta sillain, kun siitä sai tekemistä tämän työttömyyden keskellä, mutta saipa uuden kaverin, ja toivottavasti pysytään sellaisina! Myöskään ihan turha kurssi ei ollut, vaan siitä jäi myös käteen melko paljon.
 Todistukset saatiin ja sen kunniaksi mentiin Lehtosen leipomoon ja siellä piiiiitkästä aikaa söin kermamunkin, sen ainoan ja oikean, legendaarisen. NJAM!


Anteeksi tästä erittäin sekavasta postauksesta, pakenen katsomaan Les miserables- leffaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti