tiistai 11. maaliskuuta 2014

Haastepäivä 6/6 Sarpatin sesset








Aamu lähtikin kivasti liikkeelle soittamalla Polliisitädille. Myin autoni tosiaan tossa viimekuun lopussa ja postisetä toi kirjeen, jossa kehuttiin että joku oli ajanu 'mun' autolla Turussa kameraan 26km/h ylinopeutta ja kysyttiin että kiellänkö vai myönnänkö ja jos kiellän, niin kuka sitten. Soitin sinne sitten että ei kyllä mitään tietoa kuka sitä ois voinu ajaa ja ne sitten onneks näki sieltä uuden omistajan tiedot ja kehu laittavansa postia sinne suuntaan.. Olin niin varma että jää mun hoidettavaks ja se ostaja ei enää vastaa ja ja.. Mutta onneks hoitu. Aamukuva nyt on tosta urpokissasta joka ois halunnut hirveesti olla tässäkin asiassa avuksi syömällä kirjeen.

Päivällä lähettiin sitten Reetan ja Chanelin kanssa reippailemaan Sarpattiin ja taas hienosti uskalsin laskea tuon narttusaaran irti (otin kiinni vaan eräässä kohdassa missä pitää ylittää tie ja tiedän siinä asuvan uroskoiria) ja Chanel niiin nautti kun ei ole saanut juoksennella muutakun fleksin päässä.  Eikä paljoa kiinnosta muut piskit edellenkään, takana käveli jonkun matkaa joku villakoira ja toi oli kun sitä ei oliskaan.. 
 Eilenkin mentiin Horhaan pitkälle lenkille n.8km Raycan kanssa, ja sitä nyt ei voi pitää irti oli juoksut tai ei. No okei, kyllä mä soramontulla päästin molemmat vähän päästeleen höyryjä että siitä hihnalenkistä edes jotain tulisi. Rayca tuli hienosti kepin voimalla mooonta kertaa luo, ah ihanuutta! Eikä huudellut kellekkään vaikka vastaan tuli lapsia ja pyöriä, yks maailman komein tanskandoggi jne, mutta yhdelle koiralle piti vastata kun alkoi haukkumaan kun olisi halunnut tulla leikkimään.. Kolmen päivän sisään oon nyt käppäilly n.6h + ilta pissatukset ja aika hjuva fiilis! Ihanaa kun on tullu kevätkevätkevät!

Illalla soitin äitin vanhalle työkaverille kun huomattiin että sen vuokraamasta kämpästä porukka muutti pois viimeviikolla ja kysyin että mitä se sillä meinaa nyt tehdä. No vuokralle se sitä aatteli, joten mentiin samantien Reetan kanssa sitä katsomaan. Reetta siis haluaisi mielummin asua täälä keskustassa päin eikä Koskenmäen perämettässä. Olisihan se kiva kun voisi aina vaan hilpasta parin talon päähän kahville ja vaikka kissojenkin kanssa. Kämppä oli ihan sikahieno ja ihana, ite muuttaisin heti jos voisin!

Tämä olikin tämän haasten loppu sitten! 
Huhhuh. Oliko turhin juttu ikinä vai
ihan ok mielenkiintoista?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Haastepäivä 5/6 sankarisynttäri








Eilenpä unohdin koko haasteen olemassaolon, hups. Mutta eipä huomenna mitään tapahtunutkaan.

Aamulla vein ihan normaalisti koirat pihalle ja aloin valmistautua lähtemään serkunpojan 4v synttäreille.

 Jeremias sai hiaaanon jääkiakkopelin, jonka parissa sitten oltiinkin melkein koko aika. Tarjoilut oli ihan mahtavat ja siitä tuo ruokakuvakin nyt on ja saa olla, kai mä vielä jotain syön mutta tähän mennessä se onkin sitten ainoa juttu. Pojilla oli myös vaahtomuovimiekat, josta aikusetkin innostu ja aina joku lätki jotakuta jossakin, varsinkin mun pappa!

 Illemmalla kun pääsin kotiin lähdettiin Reetan kanssa ajelemaan hetkeksi, sitten haettiin Chanel ja lähdettiin Tampereen puolelle kävelemään Tesomanjärvi ympäri. Oli toosi kiva ilma kyllä! Päivällä oli ihan liian kuuma..

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Haastepäivä 4/6 aatsuuuuhhh






Aamulla ei sitten paljoo vedetty syvään henkeä tai muutenkaan hengitetty. Kurkku ja nenä molemmat ihan törkeen tukossa ja päätä jomottaa. Santtu on siis tartuttanu muhun nyt vissiin kivan pikkupikku flunssasen, tosin sillä oli kuumetta, mulla ei onneks vielä oo ollu, eikä eikä tartte tullakkaa! Koko päivä on menny aikalailla peiton alla katsellen telkkaria ja siksi kuvaköyhyys.

Kiitos ja anteeks, merrrpp..

torstai 6. maaliskuuta 2014

Haastepäivä 3/6 Räpsyy räpsyy








Aamulla heräsin aikasin ihan vaan siksi että ketuttaa nukkua puolet päivästä. No okei, siks kans että kämppiksen äiti tuli käymään enkä halunnu täälä kuorsata. Parempaa aamukuvaa en nyt keksinyt, lenkille oltiin päivällä menossa kuitenkin kaverin kanssa, kissat näyttä aina samalta ja eihän se aamu käyntiin lähde ilman kahviakaan, joten ihan oikeutettu otos. Kävimmä aamulla suihkussakin mutta siitä nyt ei varmaankaan olisi ollut hirveän soveliasta kuvia julkasta, vai?

 Päivällä sitten Reetta-anneli haki mut ja Ceen kauppaan ja lenkkeilemään, mukaan haettiin myös Reetan kaverin nöffijunnu Viola, joka on jo reippaasti isompi kun tuo valkoinen (tänään kylläkin ruskealaikukas). Taas olin tyhmänrohkea ja päästin tuon irti menemään, olihan sillä kuitenkin kaveri jonka kanssa leikkiä ja keppi jota noudella. Pari koiraakin tuli peltopolulla vastaan eikä niidenkään luo ollut kumpikaan lähdössä vaikka kaukaa jo kuului ja näkyi ennenkuin otettiin noita edes kiinni.
 Käveltiin aikalailla puoltoista tuntia ja kuvia tuli otettua kahella kameralla ihan tolkuttomasti, mun otoksia kaveruksista näkyvillä täällä enemmän kun tämä haaste ei nyt oikein anna enempää tähän laittaa. Löydettiin myös joku vanha lato, jonka lattiaturpeisiin vähän upposin yrittäessäni ottaa vanhoista rataskärryistä kuvaa.. no, ei onnistunu.

 Lenkiltä kun tultiin, piti se tietenkin heittää heti hukkaan menemällä syömään pitsat. Pakko kehasta taas, jos joku joka tätä lukee sattuu joskus olemaan nälkäsenä Nokialla niin lämpimästi suosittelen Kulta-pizza grilliä jo ihan vaan salaatin ja salaatinkastikkeen takia! Ite on aina pakko tunkee salaatti kastikkeineen pitsan sisään, namnam. Kebab+feta+paprika=paras.

 Ilta on menny aika kiitettävästi kuvia muokkaamalla mutta kuva nyt on noista kahdesta urposta jotka tuola äänestä päätellen tappo toisiaan. Huhheijaa! Naamakuvaankin Marni änkes koska hieman tylsähköä laittaa joka päivä sama kuva samasta pärstästä.

Huomisiiiiin~

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Haastepäivä 2/6 heeeei pahvinkantaja








 Aamukuva on meidän aamuisesta huutokonsertista, joka toistuu päivän aikana melko monta kertaa, kissat ruokakaapilla rääkymässä miksi mitään ei jo ole kipossa. Pakkohan sitä on heti ensimmäisenä aina antaa kun ei tota huutoa kuuntele Erkkikään, eikä Pentti eikä Penakaan sen paremmin ja sitten seuraavan piippaajan kanssa ulos.

 Päiväsellä äiti tuli käymään Raycan ja Solen kanssa kahveella ja Rayca kissoja piirittäessään ajatteli rikkoa sen mun juuri paketista otetun HDMI-piuhan, joka oli koneissa kiinni kun katsottiin mun kuvat.fistä mun serkunpoikien kuvia, Rai siis kompastui siihen ja piuha irtos koneesta ja siinä pyristellessään tiputti myös mun kameran lattialle. Olin varma että vähintäänkin joku väänty siitä piuhasta ja objektiivin linssi halki, mutta molemmat pelittää onneksi ihan normaalisti. Muuten vois olla että Suomi olisi yhtä valkoista köyhempi maa. Äispä sitten ei taas voinu itelleen mitään vaan alko tietysti tiskaamaan (<3) ja meikä paineli viemään pahveja ja kauppaan. Tehtiin sitten Santun kanssa kana-riisi-juusto-kruunuvihannes-paistosta kirsikkatomaateilla, pestolla ja parmesanilla, ja oliko ees vähä hyvää!

 Illalla ei tapahtunu mitään sen kummempaa enää sitte, kattelin/kattelen töllöä ja meen vielä koiran kanssa ulos ja ABCllä käymään. Auringonlasku oli nätti vaikkei kuva hirveästi imartele ja perkeleen nosturikin tuohon änkesi väkisin mukaan. Lemminkäisen pojjaathan siis rakentaa tuohon meidän taloon aikalailla kiinni kerrostaloa, ja tätä meteliä ja kauniita näkymiä ollaan jouduttu kestään jo joulukuun puolivälistä eikä loppua näy. Vesikatkokset, sähkökatkokset ja patterin kylmeämiset on jo ihan tuttu juttu.
 Aika tällänen kotipäivä siis, ei juurikaan meikkiä ja hiukset vaan harjattu, kärsikää!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Haastepäivä 1/6 Tuomaril on tulosveto








Jepulista jeparallaa. Aamulla heräsin tietysti koira jalkopäässä ja tuttuun tapaan Prada se sieltä jostain mönki kun kuuli mun heräävän. Nousin oikeastaan aikalailla päivällä ja Chanelin kuva onkin meidän "aamu"lenkiltä. Tarkkasilmäset saattaapi huomata että APUA mun juoksuinen narttusaara on vapaana!! Mutta äh. Totesin ympäristön koirattomaksi ja koiran korvalliseksi, joten uskalsin tuon pari hassua minuuttia pitää irti. No okei, oli koira karkausvalmiudessa loppulenkinkin, kun heitin sille vaan valjaat niskaan niitä sen kummemmin lukkoon laittamatta.

 Päivällä oli ideana lähteä Reetan kanssa pyörähtään Gigantissa ostamassa sille puhelinta, mutta sattuneesta syystä nimeltä Vento ei sitten mentykään. Tämä Reetan vammattava puhelin ei suostunutkaan soittamaan mulle että tulisin alas, joten neiti R jätti autonsa alas ja kipitti tänne ylös. Siitä kun lähdettiin ja autolle käveltiin eipä Venton ovet enää auenneet vaan avain pyöri tyhjää lukossa (toinen on ollut jo pidemmän aikaa rikki) eikä autoon pääse edes takaluukusta. Surkuhapasaa tässä oli se, että R oli jättänyt auton tienposkeen kiekolliselle parkkipaikalle, eikää mun tyhjään ruutuun kun ajatteli käyvänsä niin nopeasti sisällä. Työntäminenkään pois sakkopaikalta ei nyt oikein ollut vaihtoehto kun käsijarru oli päällä ja ohjaus hieman hankalahkoa jossei voi rattia kääntää... Ei auttanut muu kun mennä meiltä hakemaan työkaluja ja raa'asti murtautua autoon! Saatiin se sitten vihdostaviimeen mun ruutuun, huh!

 Illalla lähdettiin sitten Reetan, mun äidin ja pikkuveljen kanssa kannustamaan Ilvestä hakamettään ja samalla reissulla ennen peliä käytiin Gigantissa, josta ei kuitenkaan budjettiin sopivaa ja muutenkaan kivaa puhelinta löytynyt, mutta meikäläisellä kerrankin sytytti ja älysin ottaa rikkimenneen HDMI-piuhani mukaan ja kysyä saako sen vaihdettua. Myyjä kehas että saa, kunnes tuli eteen ongelma nimeltä mitään ostokuittia ei niiden koneelta löydy. Sanoin että varmasti otti tiedot ja sain takuukuitin ja kortilla oon maksanu, että pitäis näkyä. No sitten se alko miettimään että jospa mun nimi on kirjotettu siellä väärin ja alettiin ehdotteleen sille koneelle kaikkia mahollisia vammaiskuultuja nimiä, mutta ei löytynyt. Siinä poikaparkaa painostin että se kanssa sitten löytyy kun niiden moka jne. ja tää alko selaileen tammikuun kuitteja ja se jopa löyty! Nimellä Perki Sivill...... Tää olikin jo ihan uus!
 Rasilan Jukka joskus putouksessa esittäessään Jukka Haapalaista sanoi "sitten vähän puusilmien historiaa. Puusilmiä on käytetty SM-liigassa tuomareina jo vuodesta 1***..." ja tämä väite todettiin useaan otteeseen todeksi tänään. Ihan älytöntä tuomaripeliä. TPSn pojat sai palloilla miten tykkää ja Kisuparka kun vähä kynnellä koukkas niin joutu heti persiilleen penkille, kerran jopa viideks minuutiks. Tupsitepsi sai myös yhen rankkarin vetästä ihan syyttä, mutta eipä se kiekkonen kisun ohi päässy. Eikä päässy vaikka tupsuhupsuja oli kentällä 5 ja kattimatteja 3.. buhaha. 4-2 ja Ilves murisee.

Hwaiting!

Niitä kuulumisia tuli luvattua.

Chanel tosiaan alotti juoksunsa taas näppärästi eräs torstai, kun lauantaina oli koiranäyttely. Miten tää voi edes olla mahdollista? No, onpa helppo pitää niistä kirjaa kun kattoo vaan aina että koska ollaan oltu näyttelyssä. Hauskintahan tässä on se, että huomasin punaset persvillat vasta koirapuistossa. Se olikin sitten maailman lyhin koirapuistoreissu: koira irti --> 5sec --> "Chaneeeel voi*** tänne.. Alkoks tolla ny juoksut!! Sori, en kyllä sitte yhtää tienny, toivottavasti ny ei kukaa poikaparka sekoo!" ---> pihalle sieltä puistosta. Toi pitää lattiatki niin puhtaana ettei sitä ekana päivänä ihan niinvaa huomaakkaan jossei toi nyt makoile ** leväällään täällä.
 Näyttelyyn kuitenkin päätettiin lähteä koittamaan silläkin uhalla että velipoika repii pelihousunsa takatilassa kun siskoplikka tönöttää takapenkillä mun kanssa. No ei seonnut, eikä sanonut kokopäivänä yhtään mitään, niinkuin ei kyllä kukaan muukaan poikakoira.
 Esitin tuon itse ja palloilin sielä vähän miten sattu hirvee puna poskilla ja hirveen epävarmasti. Chanel jolkotteli kokoajan naama maassa eikä sitten millään sitä sieltä nostanut. Tuomiona olikin EH ja että koira on liikalihava ja sillä on karvanlähtö. Sijotuttiin kuitenki NUO4. Arvostelun raapustin suoraan tänne.


Pradalla on nyt joku kiva pikkupikku murkkuikä tai jotain ja mulla menee vielä jokupäivä siihen totaalisesti hermo. Arghttppfftt. Hyppii verhoihin, tiskipöydälle, kiipee kirjahyllyyn ja hattuhyllylle ja tiputtaa kaikki mennessään. Kuka on varastanu mun kissan aivot? Myöskin tää sen jatkuva ihme kiimailu hajottaa, saas nähä koska joutuu pikkuakka leikkaispöydälle.. Mouruaa siis n. 2vko välein sellaset 3-4 päivää, tiedä sitten mikä hormonivika. 


Marnipa tässä on ottanut asiakseen opetella maukuun ja se ei kuullosta kauheen hyvältä, vaikka ei oikein kyllä kuulosta miltään. Sääälittävä pieni ääni ja huutelee toisessa huoneessa ittekseen kun oon menossa nukkumaan tai kun heräilen. Yhtälailla siskonsa kanssa ärsyttävä tapaus, aina kun meen nukkumaan niin kauhea ralli. Kyllähän kissat tiedetään eikä siinä mitään, muttakun tää pomppii päältä. Kaveri oli yötä, kissat yösekos ja Marni juoksi ihan surutta kaverin käden päältä ja kivat naarmuthan siitä kyynerpäähän jäi.
 Marni inhoo jos sitä osottaa jollain. Se on niiiiin hauskan näkönen jos vaikka osottaa sitä kaukosäätimellä.. ensin se nyrpistää nenäänsä ja nojaa taaksepäin ja jos esineen vie lähemmäs saa se turpaansa. Kättäkin se väistää jos suoraan edestä yrittää silittää, mutta on se jo vähän oppinut olemaan sylissä eikä heti änkeä&vänkeä itseään pois.
 Pikkukisu myös rakastaa Chanelia ihan yli kaiken. Yksi ilta nauroin kippurassa noille kun Marni ois kauheasti halunnu nukkua Chanelin vieressä ja Chanelia taas ei kiinnostanut yhtään. Chanel lähti sängystä ja meni parvekkeen oven eteen maaten, Marni lähtee kiljuen perään ja alkaa puskemaan, Chanel tuli takaisin sänkyyn ja Marni toki perässä, Chanel odotti että Marni nukahtaa ja hipsi sitten sängynviereen lattialle maaten.
 Harmaavalkoinen on muuten ihan jäätävä. Se painaa jo selvästi enemmän kuin Prada ja on muutenkin paljon massakkaampi ja tukevamman näköinen otus verratttuna luirusiskoonsa, olematta kuitenkaan läski.


 Raycaparka oli tässä yksipäivä loukannut anturansa koirapuistossa. Verta tuli kuulemma kun ois valtimo menny rikki mutta ei se haava kovin iso saati syvä ollut kun katsoin. Hah, oisittepa nähnyt kun laitettiin Raille kauluri... Siin oli kaikki huonekalut vaarassa, että eipä sitä sillä voinut pitää. Äiti ei oo kyllä ainakaan sanonut että enää vuotaisi tai olisi kipeä, ehkä se siitä.
 Luoksetulo on taas ainakin hetkellisesti parantunut huimasti, mutta muuten koirapuistokäyttäytyminen on ihan entisensä.. huutaa huutamistaan, mutta osaa kyllä ihan nätisti leikkiä jos joku leikkiin lähtee. Nyt kuitenkin sillä on verivihollinen. En tiedä mikä akkojen päähän on mennyt, mutta eräs nuori labbismix joka koirapuistossa on käynyt ennenkin ja Rayca yrittää tappaa toisensa jos samaan aikaan puistossa haluaisivat olla. Muutamaan kertaan ne aikasemmin ihan leikkikin, siitä on kuvatodisteitakin, mutta eräs kaunis päivä ei sitten enää synkannutkaan. Aidanläpikin olis toisensa syönyt.


 Sole nyt on aina Sole, samanlainen egoisti löllykkä. Jos nyt jotain pitää kehasta niin sitä että koirapuistossa silläkin menee jo paremmin, saattaa vaellella muiden keskellä ihan hissukseen jossei kukaan kiinnitä siihen suurempaa huomiota. Tai jahtaa palloja jne eikä vaan huuda jaloissa huomiota.


Meikäläiselle ei kuulu kurjuutta kummempaa. Lauantaina oli kyllä mukava päivä, kun oli känppiksen poikaystävän yllärisynttärit! Kakku oli maailman söpöin ja sankari niin yllättynyt että oli vähän liikuttunutkin, aww. Syötiin kakkua ja piirakkaa ja katseltiin Putouksen finaalia, kunnes oli aika lähteä keilaamaan! Ei muutakun sankarille side silmille, meikä rattiin ja kohti Tamperetta. Mentiin Space Bowlingiin, jossa en ollut koskaan ennen käynyt ja täytyy kyllä kehaista, paikka oli meinaan ihan siiiiika hieno. Meikä keilas jopa melko hyvin, ekalla kiekalla 212p ja tokalla 103.
 Keilailun jälkeen Santtu, Mika ja Martta lähti vielä baariin, meikä kotiin. Mikan autoo mettästäessäni onnistuin menemään väärälle autolle jonka ovea rynkytin siinä aikani kunnes koitin uudestaan avata ovia kaukolukituksella, jolloin näin vastapäisen ravintolan ikkunan kautta että oho sehän onkin viereinen auto! Hahaa, saattoi hieman hävettää, muttakun oli ihan samanlainen mööpeli...


Haastetta pukkaa!

vaikkei kyllä kukaan haastanutkaan. Näin tän haasteen eräässä ihanaisessa blogissa ja ajattelin että tää vois olla ihan hyvä tapa yrittää elvyttää tätä raukkaparkablogia. 

Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista (itse teen vaan loppuviikon) päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista: 
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA. 
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen. //tästäkin heti poikkean ja aloitan haasteen jo tänään.

Haastan vaikkapa Reetan, Sonjan, Tiian ja Jennyn.

1. Mikä on sinun horoskooppi merkkisi? Neitsyt.
2. Osaatko valehdella? Ihan ok.
3. Pidätkö itseäsi luotettavana? khjyllä vain. 
4. Miksi aloitit bloggaamisen? Aikalailla omaksi iloksi, halusin paikan jonne tunkea kaikki koirailut facebookin sijaan.
5. Oletko onnellinen? Ei aina voi olla onnellinen.
6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon?  Toki.
7. Raha vai rakkaus? Tällähetkellä raha.
8. Onni vai terveys? Terveys ois ihan kiva.
9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä? Kellekkää soita, meen peiton alle.
10. Mikä on sinun hurjin unelmasi? Muuttaa ulkomaille.
11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi Jotkut asiat eivät tänään ota sujuakseen sitten niin millään, mutta lopulta voit huomata hyötyneesi vastoinkäymisistä yllättävällä tavalla.
12. Kadehditko ihmisiä? Toki.
13. Millainen olisi unelma sinä? Hyväkuntoisempi, varakkaampi, aikaansaavempi
14. Kuvittele itsesi 10vuotta eteenpäin. Missä olisit? Mitä tekisit? Sielä ulkomailla kuuman mieheni kanssa rakentamassa taloa elukoinemme.
15. Suurin ensi kesän suunnitelma? Yyteriin, ei mulla muuta.
16. Milloin viimeksi itkit? pariviikkoa sitten.
17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa? I have no idea, man.
18. Seurusteletko sinä? E.
19. Haluatko mennä naimisiin? Ehkä.
20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? Kammottaa jo valmiiksi.

Lisää vielä tähän loppuun viisi tärkeää kuvaa.

 Gunnelin pentukuva <3
 Luna </3
Musu </3
Iskä </3
Perhe on paras. Potretti mun rippijuhlista -07.