From Prada to nada

Pradan pieni täydellinen elämä meni ylösalaisin sunnuntai-iltana kun taloon kipitti harmaavalkoinen hirvitys nimeltä Dior. Kissaneiti ei arvostanut tätä uuteen paikkaan joutumista ja näitä kaikkia karvakuonoja vaikka ei niitä heti toisillensa esiteltykään. Raukka vaan tärisi ja nukkui ensimmäiset kolme tuntia, sitten sai jo vähän syötyä ja leikittyä sekä vihdostaviimein yöllä asiansa tehtyä.

 

 Eilen Pradan mielestä uus tyyppi eli Dior oli maailman tyhmin tyyppi, eikä sille voinut kun sähistä ja murista kokoajan. Vähän se kuitenkin kiinnostas mutta perkl ku onkin inhottava.
 Chanel nyt oli ihan oma ittensä, samanlainen kun muittenki kissojen kanssa. Varoo, välttelee katsetta ja menee iiiiihan hitaasti haistelemaan, jos toinen antaa. Jos kissa sähähtää niin sen kans ei voi yrittää kahteen tuntiin moikata. Mutta ei sen kummallisempi.

 Ainakin tyyppi on hyväuninen, kun en kertaakaan yöllä herännyt siihen että Dee ois huutanut. Siinä se tuhisi yöpöydällä kantokopassaan ja muut elukat jalkopäässä. Sitten syötiin vähän ja leikittiin hetki, kissoille huudeltiin raapimispuulle heipat ja lähettiin viemään koiruudet ulos. Kukaan ei ollu kuollu kun tulin.

 Sieltä palattuani leikittiin paaaaaljon ja syötiin vielä enemmän! Noitten yhteiseks kivaks jutuks on nyt tullu potalla käynti. Aina kauhee vessajono. Sielä ei sähistä eikä tänään olla edes muristukkaan. Aina kun toinen viipottaa jonnekkin niin toinen seuraa perässä, mutta kun jonon eka kääntyy niin sitten sähähdetään ja hajaannutaan. Chanelin kanssa pennulla on ongelma vaan jos se tulee jonkun kulman takaa ja Chanel on siinä tai jos kissa on lattialla, koska se näyttää varmaan niin isolta sieltä alhaalta. Jos käsken Chanelin maate niin sitten ei mitään, tai jos se nukkuu jossain niin voi mennä vaikka vähän leikkimään hännällä.

 pieni lisäys, Dior tuli äskön puskeen ja kehrään ja tuli mun ja Chanelin väliin nukkuun, eikä haitannu ku Chanel haisteli <3 On se nyt vaan niin söpö voih.
Kyllä niistä vielä kavereita tulee!