tiistai 20. elokuuta 2013

Itku pitkästä lenkistä.


Eilen kun oli pitkästä aikaa oikeen aurinkoinen ilma, kysäsin sitten tädiltäni että 'olisko huono idea jos mentäs tänään johonkin lenkille?' ja tämä sopi, joten lähdettiin Hatanpäälle ja siitä mentiin 6 ihmisen ja 5 koiran voimin Arboretumin kautta Härmälään. Alkumatka meni ihan ok, kauheella hingulla mutta Chanel ei kiskonut hihnassa, mutta  Rayca sitäkin enemmän. Vaihdettiin sitten koiria niin että pikkuveljeni vei Chanelia, äiti Solea ja mä Raycaa. Mun kanssa Rayca kyllä veti, mutta ei kuitenkaan kiskonut hulluna. Kokeilin sitten uutta juttua eli kiilaamista, kiilasin sen vaan sivuun, niin että sen oli pakko pysähtyä. Jos ei ollut mitään mihin kiilata niin tehtiin ns. voltti (pieni ympyrä). Hetki siinä meni, ja oma pää pyörälle, mutta koira kyllästy siihen pyörimiseen ja käveli sitten melko nätisti, aina välillä sai vaan vähän huomauttaa.
 No ei siinä vielä mitään, mutta kun vaihettiin koirat takas, niin Chanel sekos ihan kokonaan päästään. Kisko ihan hullunlailla ja kun jäätiin tietenkin sitten jälkeen niin tuijotti muita vaan ihan pakkomielteisenä eikä kuunnellu ollenkaan. Ja sittenkun toiset hävis näkyvistä tai yritin käskyttää, alkoi se kiljuminen. Ai että kun hävettää vieläkin. Mentiin sitten Härmälän koirapuistoon että noi sais juosta vähän energiaa pois, ja rumat marjat sanommä. Ei tullu loppua tuon vetämiselle teki mitä vaan. 3 tuntia ja koira vetää, voin kertoo että hieman on selkä kipee.

 Ja ei sitten muutakun kaikki alusta. Tuirelle sanoin että 'seuraavan kerran kun kysyn että onko huono idea niin sano että on'. Pari kuvaa kuitenkin kerkesin nappaseen kun vielä oli kivaa..














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti