Luonnetestattu on!

Chanelin veljet Tiko ja Turbo aloittivat päivän ja Chanel lopetti.
 Pojilla meni hienosti ja (pisteet näkyy tämän alla) Poikien esiintymistä katsellessa jännitys vaan kasvoi ja mulla alko oleen tässä kohtaa jo ihan jäätävä jännitys päällä. Seurattiin muutama testi ja lähdettiin sitten lounastauolle leikittämään koiria Katjalle.

 Tultiin takaisin ja siellä jo mentiin aikataulua edellä, joten siinä olikin enää vain pitkäkarvainen collie meitä ennen. Siinä istuskellessa alkoi polvet jo tosissaan tutista ja tähtiä näkyä silmissä, mutta ei auttanut kun hakea koira ja marssia seuraavana kentälle. Siis mua ei oo ikinä jännänny noin paljoa mikään.

ALFIE "Tiko" +97 video lisätään kun tulee

Toimintakyky: -1 Pieni

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: -1 Haluton

Taisteluhalu: -2 Riittämätön

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Tempperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

ASHTON "Turbo" +83 vidro lisätään kun tulee

Toimintakyky: -1 Pieni

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: -1 Haluton

Taisteluhalu: -2 Riittämätön

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Turbo & Tiko

Esittelyn aikana puntti tutisi ja olin muutenkin tosi hermostunut enkä oikeen meinannut saada sanaa suustani. Ajattelin että Chanel ei alkaisi tuomarin kanssa leikkiä oikeastaan ollenkaan, mutta alkoikin yllättäen hetken lämmettyään vetää ihan kiitettävästi, eikä mun tarvinnut itse sitä sitten leikittää ollenkaan. Tuomari vähän yllättyi kun se alkoikin syttymään, kun velipojat ei leikistä innostuneet melkein yhtään, ja sanoi vaan "Katos eukkoo!"

 Kelkkaa Chanel säpsähti ja pakoili, meni sivulle, mutta kävi kyllä edessäkin haukkumassa ja vähän haastoi sitä mutta väisteli. Kun mentiin tutustuun ja näytin hihaa, otti kiinni ja meinasi alkaa sitäkin vetää. Perässä roikkuvat tölkitkin ois kelvannu leikkikaluiks.

 Hyökkäyksessä ensin vähän pakoili, vähän puolusti, mutta kun tuomari tuli lähemmäs, alkoikin pyytää leikkimään. Tuomarilla oli kuulemma ollut pokassa pitämistä. Itehän nyt en nähnyt millämielellä se sielä takana ja sivussa haukkuu ja riehuu, joten oli vähän sekavat fiilikset siinä seistessä.

 Sitten mentiinkin haalarille, jonka ajattelin olevan kaikista vaikein juttu. Sanoin kannustusjoukoille että en osaa varmaan kävelläkkään ja en osannutkaa, vaan piti kävellä uudestaan ohi. No, sittenpä käveltiin ja kohdalla haalari pomppas ylös ja Chanel oikeen huudahti kun pelästy, ajattelin siinäkohtaa että joo ohi ei päästä kovin kirkkaasti, mutta sitten Chanel menikin itse haistelemaan haalaria ja se piti vetää perässä pois. Tynnyriä väisti kans voimakkaasti, mutta tuli sitten kyllä heti siihen kun mä kyykistyin eikä se sitten ollutkaan edes kiinnostava.

 Pimeessä huoneessa ei pressuja säikkynyt, mutta mua se ei heti löytänyt, ilmeisesti kuitenkin kauheasti yritti ja käveli ohitse, ennenkuin älysi vähän nenää käyttää ja sitten löysikin mut nopeasti, eikä paikkaa arastellut. Kuulemma oli tuomari sanonut että "Ehdottomasti päivän paras pimee huone".

 Seinä mua jännitti etukäteen kanssa kauheasti, koska en oo tota ikinä yksin mihinkään kiinni jättänyt. Katselin kun tuomari alkoi lähestyä ja melkein heti alkoi Chanel haukkua ja meteli voimistui kokoajan mitä lähemmäs tuomari meni. Oli alkanut puolustaa ihan hyvin itseään kun apuja ei tullut, ja aika pitkälle tuomari hyökkäyksen veikin.

 Laukauksia ei säpsähdellyt ja laukausvarmaksi merkittiin.

Toimintakyky: +2 Hyvä

Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 Pieni

Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Temperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Tulos: 187 +++

Tuomarit: Marco Vuorisalo ja Katri Leikola.

"se oli kyllä tosi kiva koira". On se vaan tollanen hassunassu!

7. luukku

Moi! Nyt on mun päivä, äiti saa olla ihan hissukseen. Minä olen se karvainen, korvavaivainen valkoinen. Tää kertoo mun päivästä.

 Aamulla äiti ei meinannut millään herätä, mutta nousi sitten kun iskän äiti ja miesystävä tulivat hakemaan iskän tekemät hienot kakut. En nyt muista miksi näitä ihmisten kummallisia lapsijuhlia kutsutaan. Äiti vetkutteli tooooosi pitkään aamulla, joi ihan rauhassa kahvia ja höpötti jotain Nanosta ja sen ihmisestä.

 Äiti jotain pärräsi kun ei niistä kuulu, alkoi pukea vaatteita ja kysyi että mennäänkö mummulle? Mummula on maailman paras paikka, joten ilmaisin intoni hullulla hännänheiluttamisella ja saatoin ehkä vähän pomppiakin. Siitä äiti ei kyllä tykännyt. Otettiin ulos mukaan muos hereilläkin kuorsaava siskopuoli. Lumi on maailman parasta, se on hyvää ja siinä on ihan sikakiva juoksennella! Äiti riehutti meitä hetken ja lähdettiin kävelemään mummulaan - mutta palasimmekin vähän matkaa takaisin etsimään siskopuolen flexiä. Äiti on vähän hassu kun sillä on aina kaikki hukassa.

 Mummulassa leikittiin siskon kanssa tooosi paljon. Sisko on kyllä ihan paras! Ja enokin oli kotona, voi sitä onnea! Ihmiset söi, me leikittiin ja kytättiin parvekkeelta, vaikka ei sielä hirveästi tapahtunut. Joku mies putsasi autoaan. Sitten äiti kysyi että menisimmekö katsomaan poikaystävää, ja lähdettiin mummun autolla nokian koirapuistoon, jossa se poikaystävä jo haalareissaan olikin. Oli ihanaa kun ei oltu nähty piiitkään aikaan, viimeksi oli vielä puissa keltaista. Sitten näytin Anu-tädille kuinka osaan hakea remmini koirapuiston aidalta. Se on niin kivaa kun äitistä se on niin mukavaa.

 Tuon reissun jälkeen jouduin olemaan kissasiskojen kanssa kotona ilman ihmisiä pitkän aikaa. Äiti tuli kuitenkin lopulta kotiin ja lähdettiin sitten vielä iltalenkille, ulkona nähtiin Reetta-täti! Sekin on ihan paras, koska siltä saa paljon rapsuja! Sitten käveltiin tien toiselle puolen, jossa nähtiin mummu, Rayca-sisko ja Sole! Olin niiiin iloinen, saatiin siskon kanssa leikkiäkin aika kauan! Nyt kuitenkin alkaa nukuttamaan, äiti uhkailee että vielä putsataan korvat ja laitetaan korvatippoja.

Prada on ihan tyhmä kun se ei enää leiki mun kaa..

 Mutta Marni puskee ja kehrää mua, se on kiva <3

Anteeksi muutaman minuutin myöhästyminen!

Neljän päivän koirasaldo : kymmenen!

Pitänee nyt ottaa itteensä niskasta tiukasti kiinni ja alkaa raapustella --> Kauheesti koirareffejä ja aion nyt törkeästi tunkea taas pelkän kuvapostauksen kaikista näistä leikkituokioista.
 Perjantaina yks mun ehdottomasti parhaista kavereista tuli helsingistä vanhemmilleen ylöjärvelle ja oli jopa aikaa mennä sinne kameran kanssa hengaileen ja Chanelkin pääsi näkemään poikaystäväänsä! Kuvatkin on fiilikseltään melko syksyisiä kun laskeva aurinko kultasi kaikki puut. Nättiä!

Nano

Lauantaina mut pyydettiin hämeenkyröön räpsimäät jättiotuksista muutamat kuvat. Suomeksi Chanelin veljen omistaja Katja oli menossa soramontulle ystävättärensä kanssa koirineen. Otin tytöt mukaan ja vastassa oli tietty velipoika Turbo ja tanskandogit Zorro ja Herkku. Chanel ensin kyllä pelkäs kun Herkku tervehti aika innokkaasti, eikä me koskaan noin isoja koira olla tavattukkaan. Kuitenkin alkujännityksestä selvittyään ei paljoakaan välittänyt.. Rayca taas otti lupsakat jättitoverit vähän enemmän tosissaan ja paras suoritus oli ehkä 3m päässä Zorrosta. Muuten piti turvaväliä sellasen 50m. :D

Zorro

Herkku

Ja sitten tämä epäonninen sunnuntai... Näyttelykehänlaidoilta tuttu Laura espoosta kertoi kuukausi sitten olleensa mökillä ylöjärvellä ja kysyin sitten tietysti heti että ootteko tulossa koska uudestaan ja vastaus oli tämä viikonloppu. Sunnuntaina piti mennä johonkin lenkkeilemään, mutta tietysti olin antanut väärän numeron Lauralle ja nehän oli kysellyt mua jo keskipäivällä ja mä aloin ihmetellä miksei mitään kuulu vasta yhden jälkeen. No, päivälenkki meni ohi, mutta onneksi kerkesivät vielä piipahtaan täällä ennenkuin lähtevät takaisin kotiin. Pääsimpä näkeen vauvvavalkkarin, voi itku kuinka kaunis pieni. Lauran blogiin

Viva

Tarra

Ja sitten vielä maanantaina tavattiin vanhan luokkatoverin kanssa ranskanbullatreffejen merkeissä! Jätin Chanelin äitille riekkumaan Raycan kanssa koska ajattelin että Gagalle on kivempi päästä välillä katsomaan kaveria ilman tuota päällepäsmäriä. Junnu olikin tosi valloittava puolivuotias bullavauva! Hetki siinä kesti ennenkuin ranskikset pääsi vauhtiin ja näytti olevan kivaa!

Junnu

Chanelin poikaystävä

Tässä on Nano,

Chanelin poikaystävä, jonka omistaja muutti helsinkiin ja näin aiheuttaa parille eroahdistusta. Onneksi sitä saadaan aina välillä lievitettyä! Kuvailtiin ensin yksin Nanoa kun siitä kuulemma ei oo otettu kuvia pitkään aikaan.. ja ei kai, kun en oo ollu kuvaamassa... Mentiin sitten vielä Nokian koirapuistolle riekkumaan ja napsin sieltäkin pari otosta. Hiekka pöllys ja töminä kuulu varmasti virran toiselle puolellekin. Kaverini (jolla on muuten leivontablogi Sugar&Syrup) ranskanbulldoggi Gaga pääsi myös mukaan puistolle, ja muutaman kerran sekin innostui juoksemaan. 
Nanostakin voi lukea lisää Vieraat-osiosta.