Tokodebyytti

HAHA ei oltu kisoissa, luulit jo. Kisoihin on matkaa vielä... paljon, jos sinne nyt matkataan ollenkaan.. Debyytti viittas siihen, että oltiin ensimmäistä kertaa ohjatussa tokossa. Ei olla alotettu mitään kurssiakaan, vaan Pirkanmaan valkoisetpaimenkoirat järjesti tokopäivän kouluttaja Merja Korten ohjauksessa.

 Paikalle kun kaikki löysi, otettiin pikkuset esittelyt kaikista ja ainakin mulle tuli vähän helpotuksena että kaikki oli aika samalla tasolla, eli aika alkupisteessä, tai ainakin ollut taukoa. Kouluttaja kanssa esitteli ittensä ja ei siinä sitten auttanut kun ottaa ensimmäistä koiraa kentälle ja hommiin. Otettiin siinä yksitellen perusasentoo, seuraamista ja jotkut luoksetuloa, paikallaanmakuuta ja näin, vähän kaikkea saatiin seurata ja suorittaa vähän eri juttuja. Saatiin ohjeita ja kommentteja.

Chanelin kanssa ollaan näköjään viimeks käyty tokoilemassa kaveriporukassa viimevuonna 1. syyskuuta, ainakin silloin on viimeisen hämppäkyrötokopostaus kirjotettu.. eikä kyllä olla kotonakaan tehty paria seuraamisyritystä kummempaa.

 Sunnuntaina mulla oli käsissä ihan superhyperaktiivinen ja innokas Chanel. Perusasentoon pyytäessä kun istu vinoon tai jotain ja yritin sitä korjata, pomppi vaa takajaloilleen ja alas perseelleen moneen kertaan ihan ilman mitään päämäärää ja se oli kouluttajastakin huvittavaa.. Seuruu meni ihan kivasti tällee pitkästä aikaa, ainakin tapitti hyvin, mutta kyllä se vaa haluais kauempana musta tallustaa. Liikkeestä maahanmeno sujui ihan normaaliin tapaan ja paikallaan pysyi.

 Ja olin ihan varma että tuo tekee mielummin lelulle kun nakille, mutta nakin kans pysyttiin lähempänä ja lelun lentoa odoteltiin jossain huitsissa..

Muistinko jo valittaa kuinka kylmä ja inhottava ilma tuolla oli? Siis oltiin umpijäässä seisoskelusta ja ainakin mä mielessäni huusin halleluujaa kun oli kahvitauon paikka ja sai kuuman kahvimukin kätösiin. Järjestäjä oli myös leiponut kahta eri suolaista piirakkaa ja ei ole sitten ikinä piirakka maistunut niin hyvältä!

 Mutta tuulen yltyessä piti jatkaa tokohommia ja otettiin hyppyharjotusta ja noutoa.

Taas kun hain Chanelin autosta se pomppi sinnetänne ja kouluttajakin teki huomion että no ainakin osaa hyppiä. No hyppihän se, kerran kiersi esteen kaukokäskystä. Noutokapulaa ei olla taidettu koskaa noutaa mutta toihan se, mitään varsinaista palautusliikettä ei kokeiltu, kunhan toi. Kouluttaja sanoi vaan että ohjaajassa vikaa että en anna selkeitä käskyjä, vaikka koira kuuntelee hyvin niin ei ihan ymmärrä ja tarjoaa kaikkee muuta pyydetyn sijaan... Tottahan tuo. Kaikki sai vähän palautetta siitä että ei kieltänyt koiraa :D Oltiin vähä hempeellä päällä kaikki? 

Ruutua kokeiltiin ekaa kertaa molemmat, koskaan en oo oikeen ymmärtänyt mikä hitto sekään on. No, mentiin laittaan nami alustalle ja vähän matkan päästä koira sitten lähetettiin ruutuun syömään se nakki ja takaisin.. no, tullessaan Chanel sitten pisti kaikki nauramaan ja toi alustan mukanaan meikäläiselle! Että tällästä. 

 Itse en tossakohtaa enää kiikuttanut kameraa mukana ja vaikka oisinkin kiikuttanut niin kuvista ei olis tullu mitään, kiitos kylmyyden ja tärinän. Oli kivaa, mutta onneksi pääsi kotiin kylvyn kautta peiton alle, ah,

Koska me päästään?

Sysipimeetä

En kyllä tykkää sitten yhtään tästä mustasta maailmasta, minkä syksy tuo. Kaikki näyttää niiin tylsältä ja ankeelta kun puistakin on lehdet karissu jo. Jospa lumi tulis tänävuonna aikasin eikä niin että jouluaattona tarttee autoo työntää irti mudasta hautausmaan parkkiksella... 

 Mutta ideana oli näyttää meiän heijastinvermeet. Itse en sellaisia oikeastaan omista, mutta koska tunneusti pidän tota piskiä irti about aina, on mulla sitten iltaisin tuo remmi roikkumassa niskassa, niin ehkäpä se auttaa mut huomaamaan!

 Tää oli nyt vähä tällänen törppö täytepostaus, mutta yritän tätä postaustahtia pitää jotenkuten siedettävänä. 

 Kuinka te näytte pimeässä?

Heitetäänpä vielä pari muutenvaan masennukselta näyttävää kuvaa:

"Haloo, nyt on syksy!"

Huusi Hra.Kamera ja vaati päästä ulos toteuttamaan itseään tuossa syksyisessä väriloistossa.

Kissojen kanssa päätettiin toissapäivänä kameran toive toteuttaa ja lähdettiin ulos. Otettiin myös piski mukaan ja Marni kipitti mieluusti Chanelin perässä ja jakoi Chanelin kanssa heinätupot ja muut, mitä veti kokoajan kitaansa. Prada on useesti ollut kesällä yölenkeillä mukana, mutta nyt sitten oli ilmeisesti päättänyt että kävellä ei pysty, pitää vaan tuijottaa autoja ja kaikkia muita, alkaa huutaa kun äiti tulee lähelle jä pyrkiä olkapäälle. Marni ei oo koskaan oikeen kävellyt itse pihalla, eikä sitä tehnyt nytkään. Autot on niiiin kamalia. Chanel sai pariin kertaan kunnon hepulit ja pomppi kissojen ympärillä ja pyysi leikkimään. Prada tästä ei kauheesti innostunut ja vältteli kokoajan tuota peloittavaa valkoista. Laitoin kaikki kolme vierekkäin kököttään ja Marni taas osoitti rakkauttaan Chanelia kohtaan ja puski muutamaan otteeseen.

Tänään olikin sellanen tilanne että äiti soitti että "vie mun koirat kun menee ylitöiks täälä" joten päätin että otan kameran mukaan ja mennään kuvailemaan kaikkien piskien kera. Hiki siinä tuli kun yritti noita posekuviin järjestellä koska Raycahan ei malta olla paikallaan ja kun korjaa Raycaa, lähtee Sole seikkailemaan ja se ei kuule mitään, pitää hakea jostain kantamalla, ja takas tullessa tarttee taas laittaa koko ryhmä riviin uudestaan jne. Rayca kyllä oli muuten hieno, oli remmi perässä irti, mutta tuli oikeastaan aina heti (valittaen kylläkin) luo kun huusi. Ohitettiin muutama koirakko eikä kukaan oikeastaan sanonut mitään, Sole vähän puhisi mutta mitään sinnepäin pyrkimistä ei tapahtunut. Rankkaa tämä!

 

Luonnetestattu on!

Chanelin veljet Tiko ja Turbo aloittivat päivän ja Chanel lopetti.
 Pojilla meni hienosti ja (pisteet näkyy tämän alla) Poikien esiintymistä katsellessa jännitys vaan kasvoi ja mulla alko oleen tässä kohtaa jo ihan jäätävä jännitys päällä. Seurattiin muutama testi ja lähdettiin sitten lounastauolle leikittämään koiria Katjalle.

 Tultiin takaisin ja siellä jo mentiin aikataulua edellä, joten siinä olikin enää vain pitkäkarvainen collie meitä ennen. Siinä istuskellessa alkoi polvet jo tosissaan tutista ja tähtiä näkyä silmissä, mutta ei auttanut kun hakea koira ja marssia seuraavana kentälle. Siis mua ei oo ikinä jännänny noin paljoa mikään.

ALFIE "Tiko" +97 video lisätään kun tulee

Toimintakyky: -1 Pieni

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: -1 Haluton

Taisteluhalu: -2 Riittämätön

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Tempperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

ASHTON "Turbo" +83 vidro lisätään kun tulee

Toimintakyky: -1 Pieni

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: -1 Haluton

Taisteluhalu: -2 Riittämätön

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Turbo & Tiko

Esittelyn aikana puntti tutisi ja olin muutenkin tosi hermostunut enkä oikeen meinannut saada sanaa suustani. Ajattelin että Chanel ei alkaisi tuomarin kanssa leikkiä oikeastaan ollenkaan, mutta alkoikin yllättäen hetken lämmettyään vetää ihan kiitettävästi, eikä mun tarvinnut itse sitä sitten leikittää ollenkaan. Tuomari vähän yllättyi kun se alkoikin syttymään, kun velipojat ei leikistä innostuneet melkein yhtään, ja sanoi vaan "Katos eukkoo!"

 Kelkkaa Chanel säpsähti ja pakoili, meni sivulle, mutta kävi kyllä edessäkin haukkumassa ja vähän haastoi sitä mutta väisteli. Kun mentiin tutustuun ja näytin hihaa, otti kiinni ja meinasi alkaa sitäkin vetää. Perässä roikkuvat tölkitkin ois kelvannu leikkikaluiks.

 Hyökkäyksessä ensin vähän pakoili, vähän puolusti, mutta kun tuomari tuli lähemmäs, alkoikin pyytää leikkimään. Tuomarilla oli kuulemma ollut pokassa pitämistä. Itehän nyt en nähnyt millämielellä se sielä takana ja sivussa haukkuu ja riehuu, joten oli vähän sekavat fiilikset siinä seistessä.

 Sitten mentiinkin haalarille, jonka ajattelin olevan kaikista vaikein juttu. Sanoin kannustusjoukoille että en osaa varmaan kävelläkkään ja en osannutkaa, vaan piti kävellä uudestaan ohi. No, sittenpä käveltiin ja kohdalla haalari pomppas ylös ja Chanel oikeen huudahti kun pelästy, ajattelin siinäkohtaa että joo ohi ei päästä kovin kirkkaasti, mutta sitten Chanel menikin itse haistelemaan haalaria ja se piti vetää perässä pois. Tynnyriä väisti kans voimakkaasti, mutta tuli sitten kyllä heti siihen kun mä kyykistyin eikä se sitten ollutkaan edes kiinnostava.

 Pimeessä huoneessa ei pressuja säikkynyt, mutta mua se ei heti löytänyt, ilmeisesti kuitenkin kauheasti yritti ja käveli ohitse, ennenkuin älysi vähän nenää käyttää ja sitten löysikin mut nopeasti, eikä paikkaa arastellut. Kuulemma oli tuomari sanonut että "Ehdottomasti päivän paras pimee huone".

 Seinä mua jännitti etukäteen kanssa kauheasti, koska en oo tota ikinä yksin mihinkään kiinni jättänyt. Katselin kun tuomari alkoi lähestyä ja melkein heti alkoi Chanel haukkua ja meteli voimistui kokoajan mitä lähemmäs tuomari meni. Oli alkanut puolustaa ihan hyvin itseään kun apuja ei tullut, ja aika pitkälle tuomari hyökkäyksen veikin.

 Laukauksia ei säpsähdellyt ja laukausvarmaksi merkittiin.

Toimintakyky: +2 Hyvä

Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 Pieni

Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Temperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Tulos: 187 +++

Tuomarit: Marco Vuorisalo ja Katri Leikola.

"se oli kyllä tosi kiva koira". On se vaan tollanen hassunassu!