Tuulos, horha ja Niilo

Torstaina olin sillä mielellä, että en edes ajattele lähteväni tuon juoksusen kanssa mihinkään näyttelyyn. Perjantaina kuitenkin aloin ajatella että ei kyllä tekis mieli niitäkään ilmorahoja heittää hukkaan. Päätin sitten kuitenkin lauantaina lähteä ja pääsin jopa Chanelin veljen omistajan kyydillä. Autossa velipoikaa ei kiinnostanu sisko yhtään, vaikka ei ne täysin samassa tilassa olleetkaan.
 Näyttelypaikkana Tuulosen parkkihalli oli vähän hassu, mätsärille ehkä sopiva. Kehät oli hirveen pieniä, joka kyllä sopi mulle loistavasti, koska tämä oli ensimmäinen näyttely missä itse handlaisin. Santtu on aina ennen kipitellyt tuomarin kriittisen katseen alla, mutta nyt oli mun vuoro kokea se. Huomasinkin että ei se ehkä mitään tähtitiedettä olekaan.
 En sitten tiedä mitkä kahdenviikon juoksut nuo sitten oli, kun ei ketään poitsua kiinnostanut sitten yhtään. Eikä Chaneliakaan pojat, jaksoi keskittyä hienosti muhun ja tulokseksi tulikin ERI JUK1 SA PN4 VARASERT. Tuomarina toimi Olli Kokkonen. Arvostelu kuului näin: "17kk erinomainen juniorinarttu, jolla on oikea rungon pituus, syvyys sekä raajakorkeus. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Oikea luuston vahvuus. Kauniisti kaareutuneet käpälät. Erittäin hyvä ilme. Tummanruskeat, hieman pyöreät silmät. Leikkaava purenta. Liikkuu erittäin hyvin ja tasapainoisesti. Oikea turkin laatu. Esiintyy rauhallisesti." Oon niin tyytyväinen tohon arvosteluun, eipä paljoa vois olla parempi.
 Mutta velipoikapa pisti paremmaks, Turbo oli ERI JUK1 SA PU2 SERT! Muutenkin oli superkivaa :)

Ashton "Turbo"

Amorette "Chanel"

Sunnuntaina äiti soitti mut hereille ja pyysi mettälenkille pikkuahvenistolle tädin, sen koirien ja mummun kanssa. No minäpä nousin sängynpohjalta ja suorilta puolentoistatunnin mettälenkille. Määränpää vaihtui vähän lennossa, kun pikkuAalla oli joku kansanvaellus. Mentiinkin siitten horhaan. Piti aina välillä laskea että onko kaikki koirat mukana, kun niitäkin oli kuitenkin jo kuusi (6). Ihan hauskaa oli, vaikka olikin ihan sikana väisteltäviä ihmisiä ja koirakoita.

Horhareissulta saikin sitten jo kiirehtiä takaisin kotiin ja pellolle kuvaamaan erästä seropipentua. Niilo on sekoitus hirvikoiraa, kultaistanoutajaa ja collieta. Todella symppiksen näköinen rekku joka tursusi energiaa. :) Hetken siinä pyörittiin ja päätin sitten hakea Chanelin leikkimään, kun ei niitä poikia lauantainakaan kiinnostunut yhtään. :)

Mersusta bensa loppu

Eilen oltiin Tampereen Nurmissa moikkaamassa nettitutun koiria, ennenkin tavattua kääpiöpinseriä Bettyä ja uutta 10viikkoista dalmatialaisen pentua Mersua. Mersusta vaan oli ehkä bensa vähän loppu, koska kaveri alkoi veteleen sikeitä kun istahdettiin pellolla maahan juttelemaan.

Pentu oli ehkä söpöin taas pitkään aikaan ja sehän nyt tietenkin vaan lisää tätä ikuista pentukuumetta.. Onneksi sellaista nyt ei vaan oo mahdollista ottaa! Oli myöskin tosi reippaan oloinen kakara ja kivan tasapainoisen näköinen tyttö. Ja ne pilkut! Söpöä.

Chanel taas oli ihan urpo, kiskoi hihnassa menomatkalla ja vähän jopa tulomatkalla. Ihan tolkutonta. Heti kun on seuraa niin hirveellä höökillä eteenpäin, johonkin missä pääsee riekkumaan. Myöskin tuo sen paimentaminen alkaa meneen vähä yli, pörisee niskaan ja pyörii kun hyrrä tuupaten pennun nurin. Onneksi ei Mersu siitä järkyttynyt, kiljahteli vaan että ei tykkää, ja jatko reippaasti lönköttelyään.
Heitin sen sitten vielä uimaan ennenkun mentiin kotiin. Ihme vesihullu tapaus.

Tänään sitten hypättiin punaisen paholaisen kyytiin ja suunnattiin valkoisten kanssa Horhaan, Sole oli jäänyt kuulemma omasta tahdostaan kotiin. Ensimmäistä kertaa mentiin ajatuksena koittaa pitää Raycaa irti. Ei se karkaamalla ainakaan karkuun juossut, kuunteli kyllä ja hidasti tai pysähty, mutta kutsuttaessa tuli luokse aika 50/50 mahkuilla, paremmin jos kutsu Chanelin myös. Siitä on tullut niin nätti kun karvaa on tippunut kiitettävästi ja massaa on tullut hyvin! Näyttää jo ihan normaalilta koiralta. Pitäs viedä punnille jokupäivä.

Horhasta lähdettiin Primeran nokka kohti kotia ja käytiin vielä Alisella uittamassa tytöt joiden kielet roikku polvissa. Rayca myös ois kovasti halunnu mennä pelastaan yhden uimarin, mutta onneks oli kiinni :D
Kuvat on aikalailla Raycavoittosia näköjään.