Tuulos, horha ja Niilo

Torstaina olin sillä mielellä, että en edes ajattele lähteväni tuon juoksusen kanssa mihinkään näyttelyyn. Perjantaina kuitenkin aloin ajatella että ei kyllä tekis mieli niitäkään ilmorahoja heittää hukkaan. Päätin sitten kuitenkin lauantaina lähteä ja pääsin jopa Chanelin veljen omistajan kyydillä. Autossa velipoikaa ei kiinnostanu sisko yhtään, vaikka ei ne täysin samassa tilassa olleetkaan.
 Näyttelypaikkana Tuulosen parkkihalli oli vähän hassu, mätsärille ehkä sopiva. Kehät oli hirveen pieniä, joka kyllä sopi mulle loistavasti, koska tämä oli ensimmäinen näyttely missä itse handlaisin. Santtu on aina ennen kipitellyt tuomarin kriittisen katseen alla, mutta nyt oli mun vuoro kokea se. Huomasinkin että ei se ehkä mitään tähtitiedettä olekaan.
 En sitten tiedä mitkä kahdenviikon juoksut nuo sitten oli, kun ei ketään poitsua kiinnostanut sitten yhtään. Eikä Chaneliakaan pojat, jaksoi keskittyä hienosti muhun ja tulokseksi tulikin ERI JUK1 SA PN4 VARASERT. Tuomarina toimi Olli Kokkonen. Arvostelu kuului näin: "17kk erinomainen juniorinarttu, jolla on oikea rungon pituus, syvyys sekä raajakorkeus. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Oikea luuston vahvuus. Kauniisti kaareutuneet käpälät. Erittäin hyvä ilme. Tummanruskeat, hieman pyöreät silmät. Leikkaava purenta. Liikkuu erittäin hyvin ja tasapainoisesti. Oikea turkin laatu. Esiintyy rauhallisesti." Oon niin tyytyväinen tohon arvosteluun, eipä paljoa vois olla parempi.
 Mutta velipoikapa pisti paremmaks, Turbo oli ERI JUK1 SA PU2 SERT! Muutenkin oli superkivaa :)

Ashton "Turbo"

Amorette "Chanel"

Sunnuntaina äiti soitti mut hereille ja pyysi mettälenkille pikkuahvenistolle tädin, sen koirien ja mummun kanssa. No minäpä nousin sängynpohjalta ja suorilta puolentoistatunnin mettälenkille. Määränpää vaihtui vähän lennossa, kun pikkuAalla oli joku kansanvaellus. Mentiinkin siitten horhaan. Piti aina välillä laskea että onko kaikki koirat mukana, kun niitäkin oli kuitenkin jo kuusi (6). Ihan hauskaa oli, vaikka olikin ihan sikana väisteltäviä ihmisiä ja koirakoita.

Horhareissulta saikin sitten jo kiirehtiä takaisin kotiin ja pellolle kuvaamaan erästä seropipentua. Niilo on sekoitus hirvikoiraa, kultaistanoutajaa ja collieta. Todella symppiksen näköinen rekku joka tursusi energiaa. :) Hetken siinä pyörittiin ja päätin sitten hakea Chanelin leikkimään, kun ei niitä poikia lauantainakaan kiinnostunut yhtään. :)

Itku pitkästä lenkistä.

Eilen kun oli pitkästä aikaa oikeen aurinkoinen ilma, kysäsin sitten tädiltäni että 'olisko huono idea jos mentäs tänään johonkin lenkille?' ja tämä sopi, joten lähdettiin Hatanpäälle ja siitä mentiin 6 ihmisen ja 5 koiran voimin Arboretumin kautta Härmälään. Alkumatka meni ihan ok, kauheella hingulla mutta Chanel ei kiskonut hihnassa, mutta  Rayca sitäkin enemmän. Vaihdettiin sitten koiria niin että pikkuveljeni vei Chanelia, äiti Solea ja mä Raycaa. Mun kanssa Rayca kyllä veti, mutta ei kuitenkaan kiskonut hulluna. Kokeilin sitten uutta juttua eli kiilaamista, kiilasin sen vaan sivuun, niin että sen oli pakko pysähtyä. Jos ei ollut mitään mihin kiilata niin tehtiin ns. voltti (pieni ympyrä). Hetki siinä meni, ja oma pää pyörälle, mutta koira kyllästy siihen pyörimiseen ja käveli sitten melko nätisti, aina välillä sai vaan vähän huomauttaa.
 No ei siinä vielä mitään, mutta kun vaihettiin koirat takas, niin Chanel sekos ihan kokonaan päästään. Kisko ihan hullunlailla ja kun jäätiin tietenkin sitten jälkeen niin tuijotti muita vaan ihan pakkomielteisenä eikä kuunnellu ollenkaan. Ja sittenkun toiset hävis näkyvistä tai yritin käskyttää, alkoi se kiljuminen. Ai että kun hävettää vieläkin. Mentiin sitten Härmälän koirapuistoon että noi sais juosta vähän energiaa pois, ja rumat marjat sanommä. Ei tullu loppua tuon vetämiselle teki mitä vaan. 3 tuntia ja koira vetää, voin kertoo että hieman on selkä kipee.

 Ja ei sitten muutakun kaikki alusta. Tuirelle sanoin että 'seuraavan kerran kun kysyn että onko huono idea niin sano että on'. Pari kuvaa kuitenkin kerkesin nappaseen kun vielä oli kivaa..