Päivityksiä ja näyttelyasiaa

Sivujen päivitys urakka ohi!

 Eilen kirjoittelin vähän tekstejä uudestaan, Chanelin sivua karsin, muiden sivuihin kirjoittelin lisää. Esimerkiksi Pradan sivuilla luki vielä "me vasta tutustutaan", eiköhän tässä puolen vuoden aikana jo olla aika hyvin tutustuttu. Sivu sisälsi myös vain pentukuvia, joten päivitin niitäkin. Solenkaan sivulla ei ollut yhtään -13 otettua kuvaa, köhköh. Marnista on edelleen aika vähän hyviä kuvia, joten niitä nyt ei edelleenkään ole yhtä paljoa kuin muilla. Raycallekin päivitin muutaman kuvan lisää. 

 Vieraat-sivu koki ehkä suurimman muutoksen, tein kaikille kuvajanat alekkain olevien kuvien sijaan, nyt on helpompi selata. Lisäsin sinne myös muutaman uuden toverin lisää.

 Kaipaisin kiperästi myös uutta kuvaa itsestäni sivuilleni, tuo Sisar hento valkoinen kesäpäivänä ei nyt oikein kuvasta tätä nykyistä hetkeä kovinkaan hyvin.

 Myös sivujen järjestys oli hämännyt mua aika pitkään, koska kissat olivat vasemmalla ensimmäisenä, vaikka sivupalkissa kerrotaan tämän olevan pääsääntöisesti Chanelin blogi. Jotenka kissat sai siirtyä Chanelin tieltä, kissojen esittelyn jälkeen äidin koirat siinä järjestyksessä kun tulivat. Kertokaa ihmeessä jos aikaisempi järjestys oli parempi tai nykyinen näyttää sekavalta.

________________________________________________________

Päivitin myös sivupalkkiin meidän vuoden näyttelykalenterin. Lista on pitkä, ja kaikkiin niistä ei varmastikaan päästä ja yhteensä kaikkiin pelkkä ilmottauminen maksaisi jotakuinkin 640e + bensakulut. Kuulostaapa hurjalta!

Miksi käydään näyttelyissä?
 Siellä näkee paljon ihmisiä ja erilaisia koiria, joita on mukava katsella. Kuitenkin ehkä tärkein asia näyttelyissä käymisessä on tavata niitä muita valkoisia ja niiden omistajia. Saa paremman kuvan rodun ulkonäöstä ja paikalla huomaa myös paljon käytöstä. Koiria on mukava verrata toisiinsa ja huomata samankaltaisuuksia tai eroavaisuuksia käytöksessä.

Kuinka monessa näyttelyssä kävimme viimevuonna?
 Kolmessa, joista yksi oli pentunäyttely, jota periaatteessa lasketa. Pentuluokka ei ole virallinen luokka ja tulokset eivät päädy koira.nettiin. Tampere KV oli tietysti pakollinen, kas kun on tuossa ihan 14min ajomatkan päässä ja kerrankin oli oma koira jonka sinne pystyi viemään. Tuulosen/Hämeenlinnan näyttelyyn mut ylipuhuttiin, mutta onneksi lähdin! Sain todistaa velipojan hienoa menestystä ja myös meillä meni hyvin.

Entä kuinka moneen aiomme mennä tänävuonna?
 Viiteen -tai kuuteentoista, riippuen haluanko mennä sekä Helsinki Winneriin ja Voittajaan vai molempiin. Voisi toki mennä viimevuodenkin edestä toiseen, ja tän vuoden puolesta toiseen. Viimevuonna jätin menemättä jostain syystä ja kyllä vaan kadutti. Voittajassa oltiin pentuluokassa vuonna 2012.

Mitkä ovat tavoitteemme näyttelyissä käymisessä?
 Noh, sanotaan nyt vaikka niin että olisi se kiva jos pärjättäisiin, eikä satelisi EH:(arvosteluluokka "erittäin hyvä") ta vaan ERI:("erinomainen") ä ja saatettaisiin sijoittuakin. Mitään ROP: (rotunsa paras koira) pia en uskalla haaveilla, mutta VSP:(vastakkaisen kuin ROP-koiran sukupuolen paras)ta voisin sanoa tavoittelevani. Ja ehkä sitä muutamaa sertiä.


Kuinka pitkiä näyttelypäivät ovat?
 Näyttelypaikalle pitää ilmottautua yleensä tuntia ennen oman rodun ensimmäisen kehän alkua. Näyttelyn kesto riippuu myös siitä kuinka monta luokkaa kilpailussa on (PEN, JUN, NUO, AVO, VAL, VET) ja kuinka monta koiraa kussakin luokassa on, vai onko yhtään. Yleensä meidän näyttelypaikalla oleilu on kestänyt jotakuinkin 3-5 tuntia. Mitä paremmin pärjää, sen pidempään kestää.

Kuinka kauas olen valmis lähtemään näyttelyyn?
 Yleensä rajaan näyttelymatkat niin, että autossa ei tarvitsisi istua paljoakaan enempää kuin 1,5h. Usein on vielä niin, että valkkarit on ensimmäiset kehässä, joka tarkoittaa esimerkiksi Lahteen lähdettäessä pitää herätä joskus seitsemän aikoihin, joka ei ole mun juttu mitenkään päin, varsinkaan viikonloppuisin. Ja vielä pitäisi jaksaa tulla takaisin kotiinkin. Mutta teräväsilmäiset bongasivat tuolta sivupalkista aikeeni lähteä Eckeröön, eli Ahvenanmaalle näytelmiin. Se on ollut sellainen ikuisuushaave, johon viimevuonna herättiin vähän myöhään joten se keikka meni sitten ohi, mutta tänä vuonna ajattelin mennä vaikka väkisin.


Mikä näyttelyissä on huonoa?
 Ulkonäyttelyissä sää voi olla aika rankkakin. Monta tuntia vesisateessa saisi tietysti jonkun rikkaamman pysyttelemään sisällä, mutta meikä kun on maksanut niin meikä menee. Sama taas jos paistaa täydeltä taivaalta aurinko ja olet aukiolla, kyllä siinä nahka kärventyy. Kukaan ei tietenkään pakota menemään ulkonäyttelyihin. Alustat saattavat ulkona olla myös vähän hullunkurisia esim. märkä nurmikko ja olet laittanut ballerinat jalkaan.
 Sisänäyttelyissä taas on pahapaha tilan loppumisen vaara. Myöskin sisällä järjestäjien mahdolliset toilailut korostuu helpommin, kun vaikka liukkaan hallin lattialla eivät pysykään matot paikoillaan, vaan porukka liukastelee sinne tänne.
 Huonoksi voisi mainita myös sen että ilmapiiri voi olla vähän kyseenalainen. Näyttelyporukka tuppaa olemaan aika totista tätiä ja setää tulvillaan, mutta onneksi, ainakin oman näkemykseni mukaan, nuoret osaavat ottaa vähän rennommin. Ihmisjoukkojen ohi kun kulkee, kuuluu aina arvostelevia kuiskutuksia. Mutta ei siinä suorastaan mitään pahaa ole, kaikkihan sitä tekee. On niihin suoriinkin arvosteluihin törmännyt kun yksi nainen sanoi toiselle "Kattoppas Murre* kun onkin samannäköinen koira kuin sinä! Olettekohan te sukua toisillenne?"-iloinen näyttelytäti "Toivottavasti ei ainakaan kovin läheistä."-kyrsiintynyt näyttelytäti.

Olenko paha jännittäjä ja handlaanko itse?
 Olen handlannut tasan kaksi mätsäriä ja yhden näyttelyn. Seuraavassa näyttelyssä handlaan, sitä seuraavassa en, koska kuulemma tuomari on tiukka. Silloin kun varotellaan että tuomari on tiukka, alkaa mulla puntit tutisemaan ja Santtu saa marssia paikalle. Saa nyt nähdä miten aikataulut m
enee, mutta ainakin tuon Jyväskylän ja kaikenmaailman suurnäyttelyt saa Chanelin Isi hoitaa. Ja joo, jännitän ihan pirusti, lähinnä sitä että osaanko nyt varmasti juosta ympyrää oikeaan suuntaan jne...


Millainen Chanel on näyttelypaikalla?
 Yleensä aluksi just sellanen että tunkee kaikkien naamalle ja sinkoilee sinne tänne. Kun on päästy kehän viereen ja vaan seisoskellaan, se yleensä istuu tai menee maate ja ihmettelee sieltä kaikkia ohikulkijoita. Ketjun kaulaan laitto sitten yleensä kertoo sen että nyt oltais menossa ja alkaa tapahtua, sen näkee kun koira vetää rinnan rottingille ja alkaa vähän esiintyä. Se oli musta pentuna niin söpöä että saatoin parit kyyneleet tirauttaa kehän laidalla kun pieni oli niin reipas iskän kanssa. Tämä show-mode menee yleensä selvemmin päälle heti kun Santtu menee hihnanpäähän.

Mitä otan näyttelyyn mukaan?
 Rokotus -ja rekisteritodistus, nuppineuloja ja vuoronumero (mikähän ois tuollekin parempi sana?) , matkavesikuppi, vettä, pyyhe, ketjupanta, näyttelyremmi, karsta ja omat romppeet.



Vastatkaa toki tekin omakohtaisesti kysymyksiin!

Chanelin tulokset ja arvostelut löytyypi täältä.