Luonnetestattu on!

Chanelin veljet Tiko ja Turbo aloittivat päivän ja Chanel lopetti.
 Pojilla meni hienosti ja (pisteet näkyy tämän alla) Poikien esiintymistä katsellessa jännitys vaan kasvoi ja mulla alko oleen tässä kohtaa jo ihan jäätävä jännitys päällä. Seurattiin muutama testi ja lähdettiin sitten lounastauolle leikittämään koiria Katjalle.

 Tultiin takaisin ja siellä jo mentiin aikataulua edellä, joten siinä olikin enää vain pitkäkarvainen collie meitä ennen. Siinä istuskellessa alkoi polvet jo tosissaan tutista ja tähtiä näkyä silmissä, mutta ei auttanut kun hakea koira ja marssia seuraavana kentälle. Siis mua ei oo ikinä jännänny noin paljoa mikään.

ALFIE "Tiko" +97 video lisätään kun tulee

Toimintakyky: -1 Pieni

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: -1 Haluton

Taisteluhalu: -2 Riittämätön

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Tempperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

ASHTON "Turbo" +83 vidro lisätään kun tulee

Toimintakyky: -1 Pieni

Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: -1 Haluton

Taisteluhalu: -2 Riittämätön

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Turbo & Tiko

Esittelyn aikana puntti tutisi ja olin muutenkin tosi hermostunut enkä oikeen meinannut saada sanaa suustani. Ajattelin että Chanel ei alkaisi tuomarin kanssa leikkiä oikeastaan ollenkaan, mutta alkoikin yllättäen hetken lämmettyään vetää ihan kiitettävästi, eikä mun tarvinnut itse sitä sitten leikittää ollenkaan. Tuomari vähän yllättyi kun se alkoikin syttymään, kun velipojat ei leikistä innostuneet melkein yhtään, ja sanoi vaan "Katos eukkoo!"

 Kelkkaa Chanel säpsähti ja pakoili, meni sivulle, mutta kävi kyllä edessäkin haukkumassa ja vähän haastoi sitä mutta väisteli. Kun mentiin tutustuun ja näytin hihaa, otti kiinni ja meinasi alkaa sitäkin vetää. Perässä roikkuvat tölkitkin ois kelvannu leikkikaluiks.

 Hyökkäyksessä ensin vähän pakoili, vähän puolusti, mutta kun tuomari tuli lähemmäs, alkoikin pyytää leikkimään. Tuomarilla oli kuulemma ollut pokassa pitämistä. Itehän nyt en nähnyt millämielellä se sielä takana ja sivussa haukkuu ja riehuu, joten oli vähän sekavat fiilikset siinä seistessä.

 Sitten mentiinkin haalarille, jonka ajattelin olevan kaikista vaikein juttu. Sanoin kannustusjoukoille että en osaa varmaan kävelläkkään ja en osannutkaa, vaan piti kävellä uudestaan ohi. No, sittenpä käveltiin ja kohdalla haalari pomppas ylös ja Chanel oikeen huudahti kun pelästy, ajattelin siinäkohtaa että joo ohi ei päästä kovin kirkkaasti, mutta sitten Chanel menikin itse haistelemaan haalaria ja se piti vetää perässä pois. Tynnyriä väisti kans voimakkaasti, mutta tuli sitten kyllä heti siihen kun mä kyykistyin eikä se sitten ollutkaan edes kiinnostava.

 Pimeessä huoneessa ei pressuja säikkynyt, mutta mua se ei heti löytänyt, ilmeisesti kuitenkin kauheasti yritti ja käveli ohitse, ennenkuin älysi vähän nenää käyttää ja sitten löysikin mut nopeasti, eikä paikkaa arastellut. Kuulemma oli tuomari sanonut että "Ehdottomasti päivän paras pimee huone".

 Seinä mua jännitti etukäteen kanssa kauheasti, koska en oo tota ikinä yksin mihinkään kiinni jättänyt. Katselin kun tuomari alkoi lähestyä ja melkein heti alkoi Chanel haukkua ja meteli voimistui kokoajan mitä lähemmäs tuomari meni. Oli alkanut puolustaa ihan hyvin itseään kun apuja ei tullut, ja aika pitkälle tuomari hyökkäyksen veikin.

 Laukauksia ei säpsähdellyt ja laukausvarmaksi merkittiin.

Toimintakyky: +2 Hyvä

Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 Pieni

Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen

Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

Temperamentti: +3 Vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Tulos: 187 +++

Tuomarit: Marco Vuorisalo ja Katri Leikola.

"se oli kyllä tosi kiva koira". On se vaan tollanen hassunassu!

Mekin päästiin vätyskän messiin!

Otsikko voipi mennä suoramainonnan puolelle, mutta menkööt! Kuten siis jo viimeksi paljastin, lähdettiin perjantaina Chanelin kanssa kesäreissulle Kokkolaan, nettitutulle Janikalle kyläilemään kolmeksi päivää, (en laske maanantaita kun sielä hereillä oltiin noin tunti!) jossa meillä kaikilla oli, ah, niin mukavaa voi kunpa kaikki oisitte voineet olla muukaanaa! Chanel myös matkusti ensimmäistä kertaa junalla ja matka meni tosi hyvin ja olin jopa vähän yllättynyt. (ps. tästä taitaa tulla melko pitkä postaus joten warning)

 Perjantaina lähdettiin koirain kanssa vähän liian pitkälle lenkille liian kuumalla, mutta kyllä sieltä kaikki selvisi hengissä pois. Asia jota kaikista eniten pelkäsin, toteutui kun jänönen nimeltä Eevert oli päässy pihalle ja Chanel päätti iloisesti vähän sitä juoksuttaa.. Onneksi se pääsi piiloon paviljonkiin! Sittenpä koko loppuajan Yem ja Wanda puolusti puppelssoneja jos tuo meinas mennä liian lähelle, kätevää! Vili-kisua Chanel ensin vähän jännitti mutta sitten kuitenkin jakeli pusuja pojalle jo illalla. Tehtiin vähän ruokaa ja uiskenneltiin hauskassa mestassa, missä oli paljon tuollaisia pikku järviä/lampia joiden vesi oli varmasti yli +26! Sinne pysty vaan marssimaan, mutta onneksi silti vähän sai viilennystä kuumaan päivään.

Lauantaina lähdettiin aikalailla kun oltiin hetki heräilty Ruotsaloon koirarannalle Treffaamaan Janikan tuttua Janettea ja sen kahta Suomenlapinkoiraa Theddyä ja Kodaa, joista jälkimmäinen tuntui tykkäävän melkosesti Chanelista. Ihme hempukka kun miehiä tuollain vetää puoleensa! Koirilla oli hauskaa, paitsi Yemillä vähän vähemmän kun Gunnel oli yleensä nopeempi ja nappas kaikki kepit sen nenän edestä. Välillä piti pitää tuota pannasta kiinni että muutkin sai välillä hakea! Ja tulipa rannalle muuten toinenkin valkkari, hassua!
 Sitten kun sieltä lähdettiin, pääsi Chanel ensimmäistä kertaa veneeseen, jossa oli ihmeen nätisti ja jonne melko hyvin uskalsi ite pompata ja olin aika yllättynyt. Mentiin sellaiseen saareen jossa jollain hirween herttasella mummelilla oli mökki, jossa Janikan ukko Jani teki vähän hommia. Sielä päästiin itekkin uimaan ja koirat taas myös. Oispa itelläkin tollanen saari! Eikä muuten ollut se merivesikään yhtään niin jäätävää kuin pari viikkoa sitten Porissa, ah. Wanda näyttää kuvissa vähän masikselta koska ei päässyt saareen mukaan, voi toista!

 Sittenpä koitti sunnuntai ja heti aamusta iski paniikin poikanen kun pihassa oli ollut käärme! Kukaan ei nähnyt että kärmes olisi ketään purrut, mutta hetkenpäästä ihmettelin kun Wanda katsoi mua vähän hassusti tuijottaen ja kun pyysin luo ja rapsutin kaulaa niin tää vinkas ja sit huomattiin että kaulassa on pieni turvonnut alue, joka olisi voinut mahdollisesti olla kyyn purema, mutta mitään ei sitten koskaan selvinnyt kun ei lääkäriäkään missään ollut. Wandan perusvointi koheni taas kohta, käärme oli aivan mato vasta, että ehkä se ei kovin myrkyllinen vielä ollut. No päivä siinä sitten vaan hengailtiin ja seurailtiin, mitään takapakkia ei koissu tuntunut ottaneen jotenka grillailun jälkeen suunnattiin taas rannalle! Sittenpä ei enää kauheasti jaksattanut kun lämpöasteita oli taas noin miljoona, mutta kuvattua tuli vähän enemmän kuin muina päivinä.

Junamatka takaspäin tuntu kestävän iäisyyden vaikka ihan lepposasti menikin. Kotona Prada tuli ovelle huutaen moikkaamaan mua, mutta Marnilla näytti olevan enemmän ikävä Chanelia... petturi. Oli tosi kiva reissu ja maiseman muutos teki hyvää, mutta on se mukava olla taas kotonakin!