tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hwaiting!

Niitä kuulumisia tuli luvattua.

Chanel tosiaan alotti juoksunsa taas näppärästi eräs torstai, kun lauantaina oli koiranäyttely. Miten tää voi edes olla mahdollista? No, onpa helppo pitää niistä kirjaa kun kattoo vaan aina että koska ollaan oltu näyttelyssä. Hauskintahan tässä on se, että huomasin punaset persvillat vasta koirapuistossa. Se olikin sitten maailman lyhin koirapuistoreissu: koira irti --> 5sec --> "Chaneeeel voi*** tänne.. Alkoks tolla ny juoksut!! Sori, en kyllä sitte yhtää tienny, toivottavasti ny ei kukaa poikaparka sekoo!" ---> pihalle sieltä puistosta. Toi pitää lattiatki niin puhtaana ettei sitä ekana päivänä ihan niinvaa huomaakkaan jossei toi nyt makoile ** leväällään täällä.
 Näyttelyyn kuitenkin päätettiin lähteä koittamaan silläkin uhalla että velipoika repii pelihousunsa takatilassa kun siskoplikka tönöttää takapenkillä mun kanssa. No ei seonnut, eikä sanonut kokopäivänä yhtään mitään, niinkuin ei kyllä kukaan muukaan poikakoira.
 Esitin tuon itse ja palloilin sielä vähän miten sattu hirvee puna poskilla ja hirveen epävarmasti. Chanel jolkotteli kokoajan naama maassa eikä sitten millään sitä sieltä nostanut. Tuomiona olikin EH ja että koira on liikalihava ja sillä on karvanlähtö. Sijotuttiin kuitenki NUO4. Arvostelun raapustin suoraan tänne.


Pradalla on nyt joku kiva pikkupikku murkkuikä tai jotain ja mulla menee vielä jokupäivä siihen totaalisesti hermo. Arghttppfftt. Hyppii verhoihin, tiskipöydälle, kiipee kirjahyllyyn ja hattuhyllylle ja tiputtaa kaikki mennessään. Kuka on varastanu mun kissan aivot? Myöskin tää sen jatkuva ihme kiimailu hajottaa, saas nähä koska joutuu pikkuakka leikkaispöydälle.. Mouruaa siis n. 2vko välein sellaset 3-4 päivää, tiedä sitten mikä hormonivika. 


Marnipa tässä on ottanut asiakseen opetella maukuun ja se ei kuullosta kauheen hyvältä, vaikka ei oikein kyllä kuulosta miltään. Sääälittävä pieni ääni ja huutelee toisessa huoneessa ittekseen kun oon menossa nukkumaan tai kun heräilen. Yhtälailla siskonsa kanssa ärsyttävä tapaus, aina kun meen nukkumaan niin kauhea ralli. Kyllähän kissat tiedetään eikä siinä mitään, muttakun tää pomppii päältä. Kaveri oli yötä, kissat yösekos ja Marni juoksi ihan surutta kaverin käden päältä ja kivat naarmuthan siitä kyynerpäähän jäi.
 Marni inhoo jos sitä osottaa jollain. Se on niiiiin hauskan näkönen jos vaikka osottaa sitä kaukosäätimellä.. ensin se nyrpistää nenäänsä ja nojaa taaksepäin ja jos esineen vie lähemmäs saa se turpaansa. Kättäkin se väistää jos suoraan edestä yrittää silittää, mutta on se jo vähän oppinut olemaan sylissä eikä heti änkeä&vänkeä itseään pois.
 Pikkukisu myös rakastaa Chanelia ihan yli kaiken. Yksi ilta nauroin kippurassa noille kun Marni ois kauheasti halunnu nukkua Chanelin vieressä ja Chanelia taas ei kiinnostanut yhtään. Chanel lähti sängystä ja meni parvekkeen oven eteen maaten, Marni lähtee kiljuen perään ja alkaa puskemaan, Chanel tuli takaisin sänkyyn ja Marni toki perässä, Chanel odotti että Marni nukahtaa ja hipsi sitten sängynviereen lattialle maaten.
 Harmaavalkoinen on muuten ihan jäätävä. Se painaa jo selvästi enemmän kuin Prada ja on muutenkin paljon massakkaampi ja tukevamman näköinen otus verratttuna luirusiskoonsa, olematta kuitenkaan läski.


 Raycaparka oli tässä yksipäivä loukannut anturansa koirapuistossa. Verta tuli kuulemma kun ois valtimo menny rikki mutta ei se haava kovin iso saati syvä ollut kun katsoin. Hah, oisittepa nähnyt kun laitettiin Raille kauluri... Siin oli kaikki huonekalut vaarassa, että eipä sitä sillä voinut pitää. Äiti ei oo kyllä ainakaan sanonut että enää vuotaisi tai olisi kipeä, ehkä se siitä.
 Luoksetulo on taas ainakin hetkellisesti parantunut huimasti, mutta muuten koirapuistokäyttäytyminen on ihan entisensä.. huutaa huutamistaan, mutta osaa kyllä ihan nätisti leikkiä jos joku leikkiin lähtee. Nyt kuitenkin sillä on verivihollinen. En tiedä mikä akkojen päähän on mennyt, mutta eräs nuori labbismix joka koirapuistossa on käynyt ennenkin ja Rayca yrittää tappaa toisensa jos samaan aikaan puistossa haluaisivat olla. Muutamaan kertaan ne aikasemmin ihan leikkikin, siitä on kuvatodisteitakin, mutta eräs kaunis päivä ei sitten enää synkannutkaan. Aidanläpikin olis toisensa syönyt.


 Sole nyt on aina Sole, samanlainen egoisti löllykkä. Jos nyt jotain pitää kehasta niin sitä että koirapuistossa silläkin menee jo paremmin, saattaa vaellella muiden keskellä ihan hissukseen jossei kukaan kiinnitä siihen suurempaa huomiota. Tai jahtaa palloja jne eikä vaan huuda jaloissa huomiota.


Meikäläiselle ei kuulu kurjuutta kummempaa. Lauantaina oli kyllä mukava päivä, kun oli känppiksen poikaystävän yllärisynttärit! Kakku oli maailman söpöin ja sankari niin yllättynyt että oli vähän liikuttunutkin, aww. Syötiin kakkua ja piirakkaa ja katseltiin Putouksen finaalia, kunnes oli aika lähteä keilaamaan! Ei muutakun sankarille side silmille, meikä rattiin ja kohti Tamperetta. Mentiin Space Bowlingiin, jossa en ollut koskaan ennen käynyt ja täytyy kyllä kehaista, paikka oli meinaan ihan siiiiika hieno. Meikä keilas jopa melko hyvin, ekalla kiekalla 212p ja tokalla 103.
 Keilailun jälkeen Santtu, Mika ja Martta lähti vielä baariin, meikä kotiin. Mikan autoo mettästäessäni onnistuin menemään väärälle autolle jonka ovea rynkytin siinä aikani kunnes koitin uudestaan avata ovia kaukolukituksella, jolloin näin vastapäisen ravintolan ikkunan kautta että oho sehän onkin viereinen auto! Hahaa, saattoi hieman hävettää, muttakun oli ihan samanlainen mööpeli...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti