Ah, se on ohi!

Kerrotaas vähän tästä kuluneesta kahdesta viikosta! Rayca oli siis meillä hoidossa kun äiti lähti vähän ulkomaille. Tuskailin aluksi aika paljon että mitä tästäkin tulee, mutta yllättävän hyvin loppuenlopuks meni. On se Raikuli kyllä vähän ärsyttävä kun vetää ja ei usko, mutta kyllä noi sai onneks pidettyä jotenkin hallinnassa. Sisällä Rai on kuitenkin ihana nallekarhu, jos kissojen kyttäämistä ja siinä touhussa hirveää piippausta ei lasketa.. Ajattelin että kyllä se kahdessa viikossa kyllästyy, mutta kun ei niin sitten ei. Prada muutamaan kertaan anto tassua mutta ei kuitenkaan 'täysiä' yritti vaan varottaa, mutta ei sen paksuun kalloon mee varotti sitä kuka vaan, mistä vaan. Yöllä lenkillä kyllä päästin (heh) surutta irti kun ei ketään ollu missään, ja kyllä se sieltä sitten tuli kun Chanelkin, kun ei mitään mielenkiintoisempaakaan näkyny lähipiirissä.. Inhottavan kuuma ilma ollu kokoajan, eikä olla ees päästy uimaan kun oikeasti on ollu niin kuuma että kukaan ei ois rannalle asti selvinny ja autoakaan ei nyt si ollu..
 Tytöt leikki ihan kauheesti kokoajan, mutta olin vähän yllättyny että tänään kun Rayca lähti ja mentiin Chanelin kans kaksin vaan pihalle niin tää heittää hirveetä häränpyllyä ja oli ehkä onnellisin ikinä. Sellanen äitin tyttö!
 Kuviakaan ei nyt innostanut ottaa kun yhtenä iltana, wuhuu! Mikähän mulle on tullu? Laatukin on nii hienoo että silmiin sattuu mutta ei tätä nyt ihan kuvatta voi jättää. Jospa sitten tulis viikonloppuna enemmän räpsittyä kun lähdetään Kokkolaan Janikalle kesäreissulle! Vähän jännää kun ei olla koskaan nähty, Chanel ei oo koskaan ollu junassa ja mua muutenkin ressaa junat ihan -sti liikaa!

Tuplavalkoista heinäkuuta

Rayca ja Sole tuli tänään hoitolapsiksi, joten nyt meitä on täällä kuus akkaa! Onneksi ja harmiksi Sole menee huomenna mun isovanhemmille hoitoon, mutta voi olla että palautuu jossei ne pärjää sen kanssa. Äiti lähtee siis Saarenmaalle mun tätien kanssa ja on siellä 10-24.7 ja tuon koko ajan pitäisi pärjätä noiden kahden valkoisen kanssa. Voin kertoo ettei tuu mitään! Varsinkin näillä keleillä, ei varmasti riitä voimat noitten kahden kanssa kun jaksais mennä ulos yksinkään. Tarvitsee vissiinkin laittaa jommallekummalle kuonopanta, vaikka en kyllä sellasen käytöstä kauheesti pidä. Voisko kelit nyt vähän lauhtua jooko, lämmetä taas sitte loppukuuta kohti? Ja valitinko jo hyttysistä? Herranjumala mitä parveja.

Koin tuossa viikko takaperin kauhunhetkiä kun imuroin kämppää jotta se olisi taas 5min karvattomampi. Kun lopetin niin huomaan märän läntin sohvassa. Epäilin tietysti heti ensimmäisenä kämppiksen koiraa jolla muutenkin on vähän tapana kuseksia sisälle, mutta menin haistamaan ja meinasin pökrätä, sohvalla majaili siis tujuin kissankusi ikinä. No yritin tietysti ensin pesuaineella hinkkailla, tuloksena vaan se että läntti levis ja haju pysyi. No sitten muistin että joku kehotti laittaa ruokasoodaa. Laitoin, ei mitään vaikutusta. Sitten googlailin ja aika moni kehui että etikka auttaa. No, siinä sitten puolpulloa etikkaa lensi sohvalle ja se haju oli vielä kamalampi. No, sitten vaan hetin päällysteitä ja masentelin. Onneksi toverini Ira tuli seuraavana päivänä pelastamaan tollasen hajunpoistajan kanssa ja siltikin olin aika skeptinen toimimisen suhteen, kun toi sohvan kangaskin on tollasta materiaalia.. Mutta autto jumalauta! Elämäni on pelastunut. Itkua jo melkein väänsin ja ajattelin että täs pitää nyt lähtee viemään sohvaa kaatopaikalle ja ostaan jotain kakspaikkasta klippania..

Syyllinen.

Saatiin Janikalta haaste, joten tässä vastauksia. Haasteen voipi tehä kuka itse haluaa ja kysymykset voi ottaa tuosta alempaa, uskoisin!

1. Mikä on elämäsi onnellisin/paras muisto?
- hihi, ehkä vähän kliseistä, mutta se kun Chanel ensimmäisen kerran todistettavasti tunnisi nimensä/mun äänen. En tiedä onnellisin, mutta ainakin hellyyttävin. Rakkauspakkaus.
2. Harrastus, jota et harrasta mutta tahtoisit?
- Ratsastus. En tiedä mistä yhtäkkiä oon kehittänyt itelleni kauheen heppaikävän. Koskahan oon viimeks nähnyt hevosen lähietäisyydeltä, hmm, varmaan joskus vuonna 2010 tai vielä siitäkin alaspäin. 
3. Kuvaile millaista elämäsi on 10 vuoden päästä.
- Noh enpä osaa sanoa, toivottavasti ei ainakaan yhtä saamatonta kuin nykyään. Olisi kiva jos olisi työpaikka, ja suurehko oma piha jossa juoksentelisi toinenkin koira tuon yhden lisäksi, jos sitä silloin enää on (huihyi!). Ehkä mies olisi kiva, ehkä. Ja sit se piha vois kans olla ulkomailla.
4. Mitä tahtoisit tehdä työksesi?
- Sen kun tietäis, ni ois elämä helpompaa.
5. Minne tahtoisit matkustaa? Miksi?
- Lontooseen on ihan hillitön ikävä, mutta siis ihan oikeasti haluaisin matkustaa Aasiaan, mieluiten eteläkoreaan.
6. Mitä asiaa/asioita kadut elämässäsi?
- En paljoakaan mitään, mitä nyt vähän parin kissan ottamista aina välillä...! ;)
7. Jos täytyy valita, mikä eläin olisi seuraavana hankintalistalla?
- Koira. Varmaankin toinen valkoinen tai sitten joku ihan muu, vähän pienempi.
8. Oletko tyytyväinen tämän hetkiseen elämääsi?
- Oon ja en, enimmäkseen en. Yäk, kuulostipa pahalta..
9. Mistä unelmoit tällä hetkellä?
- Matkustamisesta ehkä eniten. 
10. Mitä näet, kun katsot peilistä?
- Pärstäni, höhö. Ihmisen, joka vois olla ihan kivan näkönen jos pitäis enemmän huolta itsestään.
11. Mitkä ovat kesäsuunnitelmasi?

- Hoitaa erästä piskiä ja saada sille mahdollisesti jotain järkeä päähän samalla kun yritän olla satuttamatta itteäni sen kanssa. Myöskin yks reissu ois tulossa, mutta enpä siitä vielä puhu, koska jos etukäteen hehkuttaa niin kaikkihan menee tietysti perinteisesti mönkään!

Lyyti vetää tyylillä!

Tänään oli ilon päivä, nääs kämppiksen sisko meni parturiin veljelleen ja sain kinuttua ittelleni Lyytineidin taas hoitoon hetkeksi. Pikkudreeveri oli kasvanut ainakin kolminkertaiseksi ja rohkastunut siinä samassa, komensi oikeen Chanelia leikkiin. Sitten tosin vähän hirvitti kun Chanel tapansa mukaan vastas leikkikutsuun tassulla huitomalla. Mentiin sitten ulos ja Chanel juoksutti vähän yllättävän nopeeta juoksevaa pikkuneitiä. Sitten kuitenkin Chanel alko käymään vähän ylikierroksilla kun oli niin helmee ja taas mätki ja Lyyti sitä vähän säikähti. Mut kyllä ne sitten vielä yhdessä juoksenteli. Sisällä Lyyti kävi vähän maistelemassa kissanhiekkalaatikolla... Keitin sitten vähän riisiä jonka vettä heitin vesikippoon hanaveden kaveriks kun ei muuten suostunut juomaan.. Ja episodi oli sekin sitten kun annoin kissoille ruokaa niin tää alko pomppimaan pitkin seiniä että mullekkin, niin piti sitten turvottaa ruokalusikallinen nappuloita ja samanverran riisiä. Saipa Chanelkin syötyä oikeeseen aikaan eikä tarvinnu venailla pikkuneidin lähtöä. Ihana reipas pikku höpläkorva!

 Eilen käväsin Reetalla Pradan kanssa ja Prada näki ekaa kertaa Reetan poikaystävän Villen kissan Viirun, Reetan omien kissojen lisäksi. Nirulle piti vähän sähistä taas, mutta Viiru ja Prada näytti molemmat hirveesti kiinnostuneilta toisistaan ja kurnuttelivat siinä aikansa ja Viiru selvästi komensi Pradaa leikkiin. Päätettiin sitten lähteä ulos Pradan ja Viirun kanssa ja molemmilla oli aika jännää taas. Prada kekkas talon seinässä olevan hiekkasäiliön (luulen että se oli sellanen) ja pomppi sinne jos vähän jännitti.                   Kisukuvat (c) Reetta Laakso

Melkein kesäfiilis

Rairairai! Hiljaista ompi kukkulalla ollu, mutta nyt kun osu jo vähänniinku kesämäinen päivä kohdalle niin alko kamerasormee vähän kutkuttaan ja seuraavaks on nähtävissä kuvasaldoa siis toissapäiväiseltä. Ja koiria kuvatessa otin pitkästä aikaa ton 55-200mm matkaan, en nyt sit tiedä kuinka hyvä valinta seki oli, mutta vaihtelua ainaki!

Rayca siis oli meillä yötä ja illalla mentiin ulos kameran kanssa. Uhmasin taas maailmaa kun päästin tuon paksukallon irti niin että remmi tietysti hirveän turvallisesti roikku perässä.... Eipä tuo tietenkään kovin fiksua ole, mutta ainoo keino mien tota voi ees missään juoksuttaa, ellei joku tuo meille jotain privaattia aitausta tänne. 

 Raycan päälle tosiaan pariin kertaan koirapuistossa kävi eräs nuori weimari, jonka seurauksena Rayca mm. kilju penkin alla eikä liikkunu mihkään. Parina seuraavana kertana kans juoksi penkin alle ja saattaa jotain välillä pelästyä. Mutta ei siinä mitään, jos tota vaikka vähä pelottaski muttakun se käänty nyt sitten sellaseks että tuo puolustautuu kaikkia vastaan ja käy päälle. Jossain kohtaa se oli että ihan sama kuka sieltä tuli ni ei ku päälle vaan. No ei siin auttanu ku komentaa pirusti, nyt on vähän toipunu mutta joittenkin tiettyjen koirien päälle ihan suorilta. Eilen oli tällänen 'tapettava' tapaus koirapuistossa ja meni härkkiin mutta tuli pois kun komensi, mutta sitten ku oli menny puolituntia ni ei ku sinne vaa ja karvat pöllyää... Että siinä oli sitten Raycan puistoilut jos on muita.

 Mutta siks tää onki ny iha järkyttävää taas, kun täälä meillä meni niiiin hyvin, se ei kiskonu ulkona ja tuli aina luo ja kissojenkin kans vähä rauhallisemmin, maltto leikkiä Chanelin kans jne. Mutta sitte toi puistoilu, itkettää.

 Chaneli on tiputtanu melko lahjakkaasti kaikki karvansa, mitään muuta ihmeellistä ei sen osalta oo tapahtunu.. Ollaan käyty lenkillä ja leikitty hirweesti ja siit on tullu yhtäkkiä ihme mammantyttö. Leikkii ennemmi mun kaa ku Raycan, tulee mua hakee käsistä purren telmiin ja tunkee leluja naamalle kokoajan!

Kissatkin pääsi ulos ja Marni oli tasan siinä mihkä sen laski. Ei se siinä kauheesti näyttäny pelkäävän, iha uteliaasti tutkiskeli. Oli varmaan toinen kerta ku on ees päässy ulos ni ymmärtäähän ton. Prada taas on ollu ulkona yölenkillä mun ja Chanelin kans niin meni ihan ok. Oltiin vaa aika lähellä autotietä nii se lisäs vähä jänskätysä. Prada on kuitenki siis jo melko pro tossa ulkoilussa!