Mitä oon pari viikkoa puuhannut

Mä tässä aloin katteleen että kylläpä ny onkin pitkä aika siitä kun oon viimeks kirjottanu. Päätin että ei vaan voi olla noin pitkä aika, joten syytänpä tästä sitä että blogiteksti ei oo tallentunut, vähintään luonnoksen oon joskus tehnyt.

 No, postaampa sitten vaan kuvia siitä mitä oon pari viikkoa puuhannut. 
Aika random järjestyksessä.

Pirkanmaan valkoistenpaimenkoirien syysmiitti 08.10.-13
Koiramiitti Nokialla 13.10.-13 feat. James, Mona, Nita, Nemi, Sulo
Kaluston päivitystä
Kuvaussessiot Saaran ja Roosan kanssa (pyynnöstä)
Koirapuistokuvailua Sannin ja Violan kanssa
Kissakuvailut
Työharjottelujuttupätkä
Oma koira
Muuta kuvailua lokakuulta

________________________________________________

             

______________________________________________________________________

Hankinta nimeltä Nikoriina 50mm f/1.8. Alla "testikuvia" 

Ja rakkaalta ystävältäni (kuvassa) sain lahjaksi kameran jalustan, jota tässä testaillaan.

____________________________________________________________________

_____________________________________________________________

______________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________

Juu ja syy minkätakia en oo paljookaan raapustellut on ollut tosiaan työelämääntutustumisjakso uravalmennuskurssilta. Ensimmäisen viikon olin teatteripuvustamossa ompelemassa tonttulakkeja ja toisen viikon olin paikallislehden valokuvausapulaisena ja toimittajan työhön tutustumassa.

__________________________________________________________________________

________________________________________________________________________

           

 

___________________________________

Kiitos! jos jaksoit tänne asti rullata. Heittäkää meitä palautteella, Chanel ottaa kopin. :)

Tuulos, horha ja Niilo

Torstaina olin sillä mielellä, että en edes ajattele lähteväni tuon juoksusen kanssa mihinkään näyttelyyn. Perjantaina kuitenkin aloin ajatella että ei kyllä tekis mieli niitäkään ilmorahoja heittää hukkaan. Päätin sitten kuitenkin lauantaina lähteä ja pääsin jopa Chanelin veljen omistajan kyydillä. Autossa velipoikaa ei kiinnostanu sisko yhtään, vaikka ei ne täysin samassa tilassa olleetkaan.
 Näyttelypaikkana Tuulosen parkkihalli oli vähän hassu, mätsärille ehkä sopiva. Kehät oli hirveen pieniä, joka kyllä sopi mulle loistavasti, koska tämä oli ensimmäinen näyttely missä itse handlaisin. Santtu on aina ennen kipitellyt tuomarin kriittisen katseen alla, mutta nyt oli mun vuoro kokea se. Huomasinkin että ei se ehkä mitään tähtitiedettä olekaan.
 En sitten tiedä mitkä kahdenviikon juoksut nuo sitten oli, kun ei ketään poitsua kiinnostanut sitten yhtään. Eikä Chaneliakaan pojat, jaksoi keskittyä hienosti muhun ja tulokseksi tulikin ERI JUK1 SA PN4 VARASERT. Tuomarina toimi Olli Kokkonen. Arvostelu kuului näin: "17kk erinomainen juniorinarttu, jolla on oikea rungon pituus, syvyys sekä raajakorkeus. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Oikea luuston vahvuus. Kauniisti kaareutuneet käpälät. Erittäin hyvä ilme. Tummanruskeat, hieman pyöreät silmät. Leikkaava purenta. Liikkuu erittäin hyvin ja tasapainoisesti. Oikea turkin laatu. Esiintyy rauhallisesti." Oon niin tyytyväinen tohon arvosteluun, eipä paljoa vois olla parempi.
 Mutta velipoikapa pisti paremmaks, Turbo oli ERI JUK1 SA PU2 SERT! Muutenkin oli superkivaa :)

Ashton "Turbo"

Amorette "Chanel"

Sunnuntaina äiti soitti mut hereille ja pyysi mettälenkille pikkuahvenistolle tädin, sen koirien ja mummun kanssa. No minäpä nousin sängynpohjalta ja suorilta puolentoistatunnin mettälenkille. Määränpää vaihtui vähän lennossa, kun pikkuAalla oli joku kansanvaellus. Mentiinkin siitten horhaan. Piti aina välillä laskea että onko kaikki koirat mukana, kun niitäkin oli kuitenkin jo kuusi (6). Ihan hauskaa oli, vaikka olikin ihan sikana väisteltäviä ihmisiä ja koirakoita.

Horhareissulta saikin sitten jo kiirehtiä takaisin kotiin ja pellolle kuvaamaan erästä seropipentua. Niilo on sekoitus hirvikoiraa, kultaistanoutajaa ja collieta. Todella symppiksen näköinen rekku joka tursusi energiaa. :) Hetken siinä pyörittiin ja päätin sitten hakea Chanelin leikkimään, kun ei niitä poikia lauantainakaan kiinnostunut yhtään. :)

Neljä erilaista pentua!

Voi mun laiminlyöty bloginpahasta. Voisko joku potkia mua kirjottaan aina postauksen kun jotain tapahtuu? Muuten tulee liikapitkiä postauksia. Mutta yritetään. Mistä sitä alottais?

No vaikka siitä, että Raycan koulutuksessa on tapahtunu suuuurta edistystä. Sitähän voi pitää mettässä irti! Vaikka se voisi kyllä olla vielä jännää että mitä sitten tapahtuis jos koirakko tulis vastaan.. Nyt ollaankin käyty paljon mettissä riekkumassa, voi että kun valkoset nauttii. :) Ja lenkkeily nyt vaan on muutenkin noin tuhat sata kertaa mukavenpaa kun ilmat on viilentyny. Laitetaan ensimmäinen kuvapläjäys muutamasta reissusta.

'

Paimenpentu
No, sitten päästäänkin otsikon aiheeseen! Viimeviikon keskiviikkona lähdin suunnistamaan Kämmenniemeen ja siellä hetken aikaa virheellisten ajo-ohjeideni kanssa pyörittyäni löysin kun löysinkin perille, Jennyn kotiovelle. Ovenraosta hyppäsi pusuttelemaan pieeni iloinen australianpaimenkoiravauva Ilo. Siinä kuvauslenkin aikana ihmettelin kuinka voi olla pieni niin reipas ja kontaktinhaluinen omistajaansa kohtaan! Aivan valloittava. Mun luo se ei kyllä tullut ihan suosilla, piti aina vähän hämätä. Kaunis otus, joka tuo varmasti pikkuisen Iloa jokaisen näkemänsä ihmisen elämään! Ja sitten taas niitä kuvia! Chanelin jätin kotiin kun en uskaltanut koettaa onneani että jääkö Ilo jalkoihin vai ei.

Australianpaimenkoira Ilo 9vko

Spanielipentu
Lauantaina pääsinkin sitten kuvaamaan penturuoantuoksuista polkkatukkavauvaa Milaa, joka on siis rodultaan cavalier kingcharlesinspanieli. Pennulla oli menossa pienet päivähepulit. En ole koskaan nähnyt noin pienen pennun pinkovan noin nopeasti ja se juoksi sen kokoajan kun siinä kamerani kanssa pyörin. Kun sitten omistajansa nosti sen vihdosta viimein syliin, se vaan huokas ja alkoi nukkua. Oli se vaan söpö. Hah, ja se oli hauskaa että pennulla oli hirveän vaikeata yrittää kantaa ohuenohutta risua, kun edellisenä päivänä Chanel oli repinyt ranteenpaksuisen puun juurineen maasta :D Ja ihmeen pehmosia pusuja sain tältäkin vauvalta.

cavalien kingcharlesinspanieli Mila 9vko

Huskymixpentu
No nyt pääsi Chanelkin mukaan kuvausreissulle! Valkkaripiireistä tuttu Pia otti vähänaikaa sitten kodinvaihtajapennun, alaskanhusky Sulon. Sitä sitten mentiin Sarpatin harjulle leikittämään ja kuvaamaan. Chanelista Sulo näytti selvästi eräältä toiselta koiratuttavalta, mutta huomasi sitten että sehän oli vasta vauva, ja komensi sitten kun oli tarve ihan nätisti. Nemi oli ihan oma itsensä vaikka uuden kaverin saikin - jostain ruohontuposta oli pakko saada vähän väriä kaulakarvoihin. No olihan se nyt tyylikäs, vai mitä? Meillä kävi Sulon kanssa pikku haaveri, kun heitin valkosille nameja. Suloparka se oli tulossa haistelemaan että mitä mulla on kädessä, jota en huomannut, ja sitten kaikilla voimilla heilautin kättäni ja sehän osui sitten Sulon kulmahampaaseen. Pelästyin ihan hirveesti kun pentu kiljas ja kun katoin niin sen suussa ja kaulassa verta. Mutta ei se sitten tullutkaan pennusta vaan mun peukalosta. Sulo katto mua hetken ihan loukkaantuneena mutta tuli sitten kuitenkin onneksi hakemaan vielä nappuloita. Ressukka. Haava peukalossa on ihan sikakipeä, siis todella. Sitä on putsailtu betadinellä kokoajan, mutta äh. Haavan sisältä pursuaa jotain kudosta, liekö sitten lihasta tai läskiä. Yäk. Mutta vielä iloistutaan söpöistä kuvista:

Alaskanhysky Sulo 4,5kk

Staffipentu

 Tarkemmin AMstaffi Jekku, joka on näistä pennuista vanhin, tuli omistajansa kanssa leikittämään Gagaa tänne Nokialle. Jekku olikin hauska tuttavuus, komea poika! Omistajaakaan en oo koskaan ennen tavannut! Gaga nyt ei sitten kauheesti leikkinytkään, mutta taisi molemmilla otuksilla olla silti ihan mukavaa. Kuvien otto oli jotenki aika toivotonta räpeltämistä, mutta kyllä muutavan ihan mukavankin sai napsastua. :)

Amerikanstraffordshirenterrieri Jekku 6kk